Ei ole harvinaista, että vuoden vanhasta, halvasta sohvasta putoaa pohja. Vanhemmat syyttävät herkästi sohvalla hypelleitä lapsiaan, kun eivät tahdo uskoa, että uusi sohva hajoaa niin pian. Kunnollisen sohvan pitäisi kuitenkin kestää pienten lasten hyppelytkin. Tosin sellaisen hinta on herkästi vähintään 1 000 euroa. Niinpä moni valitsee mielummin vanhan puurunkoisen sohvan, jonka kunnostaa itse.
"Kiinnostus vanhoihin kalusteisiin on ehdottomasti lisääntynyt. Kunnostukseen sopivia tarvikkeita käydään ostamassa yhä enemmän", kertoo verhoilija Seppo Jaakola, joka opettaa muun muassa Oulu opiston verhoilukursseilla.
Yhä suositummille kursseille osallistuu hänen mukaansa 18-vuotiaista nuorista aina yli seitsemänkymppisiin ihmisiin. Tällä hetkellä suosituimpia ovat 1950-luvun vanhat huonekalut. Pormestarin nojatuoleja kunnostetaan runsaasti. Sohvia on säilynyt vähemmän.
Uudelleen verhoilua mietittäessä Seppo Jaakola neuvoo tarkistamaan aina ensin huonekalun rungon kunnon. Toki esimerkiksi Alvar Aallon tai Muuramen huonokuntoisiakin huonekaluja kannattaa korjata, koska niiden rahallinen arvo on korkea.
"Jos muissa huonekaluissa on jokin rungon puuosa poikki, ei yleensä kannata kunnostaa, koska se tulee liian kalliiksi. Kaikki muu voidaan uusia melko helposti. Epäselvissä tapauksissa kannattaa kysyä neuvoa verhoilijalta."
Yksi hänen viime kurssilleen osallistunut nainen teki todella huolellista työtä purkaessaan vanhan tanskalaisen tyylikaluston vanhaa verhoilua. Kurssin viimeisenä päivänä hän olisi ollut vihdoinkin valmis aloittamaan uudelleen verhoilun, kun hoksattiin, että tupajumit olivat jyrsineet puuosat ontoiksi. Mitään ei ollut tehtävissä.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Seppo Jaakola kohtasi täällä tupajumien jälkiä. Hän varoittaakin, että jos puukalustoa on säilytetty pohjoisessa, on syytä koputella puuosia meisselillä ja varmistaa, ettei tupajumien tuhoja ole.
Vielä kymmenen vuotta sitten ostettiin mieluummin uusia huonekaluja kaupasta kuin entisöitiin vanhoja. Nyt Jaakolan liikkeeseen tuodaan usein huonekaluja, joita isovanhemmat haluavat kunnostaa ja lahjoittaa lapsenlapsilleen.
"Kun huonekalu tuodaan verhoilijalle, siitä pitää tulla paremmin tehty kuin tehdastekoinen. Työ nyylätään tarkasti. Arvostus on myöskin noussut ja töitä riittää. Itse ehdin tehdä vielä 30 vuotta töitä", miettii Seppo Jaakola ja ilmiselvästi nauttii työstään, vaikka käsityöläisen päivät ovat pitkiä.
Miten se tehdään
Huonekalun kunnon tarkastuksen jälkeen poistetaan puuosien huonokuntoinen maali ja pinta hiotaan puhtaaksi. Pienet kolhut maalipinnassa kertovat eletystä elämästä, eikä niitä kannata välttämättä korjata. Pintakäsittelyaineet ja verhoilukankaat pitäisi valita huonekalun henkeen, tyyliin ja ikään sopiviksi.
Koska verhoileminen on työlästä, huonolaatuista päällyskangasta ei kannata käyttää.
Jos huonekalun liitokset hölskyvät, joudutaan ne irrottamaan, puhdistamaan ja liimaamaan uudelleen.
Tuolin pehmusteita uusittaessa poistetaan ensin kaikki entiset kerrokset ja nupit. Pehmustetussa nojatuolissa on yleensä alimpana satulavyöristikko, sitten seuraavat joustinjärjestelmä, alussäkkikangas, ensimmäinen meriheinäkerros ja päällyssäkki.
Näiden päälle laitetaan toinen meriheinä- ja vanukerros sekä päällyskangas. Seppo Jaakola suosittelee käyttämään verhoilujen välissä lakana- eli väliliinakangasta helpottamassa verhoilua. Kannattaa merkitä myös kerrokset järjestyksessä ylös, jos ryhtyy itse uusimaan tuolinsa verhoilua.
Lopuksi ommellaan käsin koristenauhat.