Auringonvalo herättelee pikkuhiljaa huonekasveja, joten on niiden tarkastelun aika: Tarvitsevatko ne mullan vaihtoa tai suurempaa ruukkua. Lannoituksestakin pitää taas alkaa huolehtia.
Kun tarkastelet kasvejasi, voit ottaa samalla myös pistokkaita liian suureksi kasvaneista kasveista.
Leikkaa varsipistokas juuri silmun alapuolelta joko partakoneen terällä tai terävällä veitsellä. Leikkauspinnan on oltava siisti ja puhdas, muutoin se mätänee. Pistokkaassa pitää olla vähintään kolme silmua latvan ja leikkauskohdan välissä. Poista alimman silmun kohdalla oleva lehti.
Työnnä pistokas multaan, tiivistä ja kastele. Pistokkaat tarvitsevat paljon kosteutta, joten kata ruukku muovipussilla tai lasipurkilla.
Mullanvaihtoa edeltävänä päivänä kastele kukkasi, niin mullanvaihtokin sujuu helpommin. Valitse kullekin kasville oikeanlaista multaa. Esimerkiksi niin kaktuksille kuin yrteillekin on omansa.
Käytä lannoitteita ohjeiden mukaan, valitsit sitten liuosta, rakeita, puikkoja, nappeja tai sumutteita. Liika lannoituskin on pahasta, eivät kasvit tarvitse lannoitetta pariin viikkoon mullanvaihdon jälkeen
Varmista samalla ruukunvaihdon tarve. Ota ruukku nurinpäin käteen ja laita kädet kasvin varren kummallekin puolelle ja naputtele ruukun reunaa niin, että multa ja juuret irtoavat ruukun seinästä.
Jos multapaakun pinta on täynnä tuoreiden juurien muodostamaa verkostoa ja siitä suuri osa ruukun alimmassa kolmanneksessa, on myös ruukunvaihto tarpeellista.
Kun siirrät kasvisi uuteen ruukkuun, laita se yhtä syvälle kuin edellisessäkin ruukussa. Laita ensin ruukun pohjalle salaojitus joko leca-sorasta, pienistä kivistä tai ruukunsirpaleista. Lisää sitten multaa kasvin ympärille ja tiivistä hellävaroen.
Muista kuitenkin, monet paksujuuriset huonekasvit sekä kaktukset ja mehikasvit viihtyvät ahtaissa ruukuissa. Näille voit vaihtaa pintamullan. Poista ylintä multakerrosta muutama sentti ja korvaa se uudella kerroksella tuoretta multaa.
Uusilla ruukuilla saat uutta ilmettä tai yhtenäisyyttä. Tavalliset saviruukut hengittävät parhaiten ja lasitetut ruukut säilyttävät kosteutta paremmin.
"Heti kun aurinko tulee esiin, alkaa mennä myös viherkasveja. Pienet kukkivat kuten kevätesikot lähtevät ensimmäisinä heti joulun jälkeen", kertoo Heidi Ollila Bauhausin viherkasviosastolta.
Tutuimpien orkideoiden lisäksi viherpeukalot haluavat kokeilla muitakin lajeja. Yksi suosikkiryhmä on bonsait, joista löytyy lajeja, jotka eivät pudota talvellakaan lehtiä.
Rahapuu on palannut lehdiltään monenlaisina versioina ja anopinkielestä on keihäsmäinen versio. Erikoisuuksia hakeva voi kokeilla taccaa eli lepakkokasvia tai upeasti kukkivaa medinillaa.
Hajamielisellekin on tarjolla useita kasveja, jotka eivät vähästä kuole. Kiiltävälehtinen palmuvehka menestyy sekä pimeässä että valoisassa paikassa, eikä se ole tarkka kastelunkaan suhteen, kerran kolmessa viikossa riittää.
Käpypalmu kasvoi jo dinosaurusten aikaan 200 miljoonaa vuotta sitten. Tämä muinaispalmu on rauhoitettu luonnossa, mutta puutarhamyymälöistä saa viljeltyjä ja luvallisia kasveja.
"Suurin osa ihmisistä valitsee kuitenkin mielellään kultaisen keskitien, helppohoitoisia, puolivarjon kasveja", Ollila on huomannut.
