Olavi Ylipahkala. Rakennusarkkitehti Olavi Ylipahkala kuoli 3.8.2024 Espoossa 87-vuotiaana. Hän oli syntynyt Yli-Iissä 15.4.1937.
Opinhaluisena nuorena miehenä Olavi lähti pieneltä kylältä opiskelemaan rakennusmestariksi Oulun teknilliseen kouluun. Taiteelliset taipumukset innoittivat jatko-opintoihin Lahteen, josta hän valmistui rakennusarkkitehdiksi 1967.
Puolisonsa, psykologi Ritva Harjun, Ylipahkala tapasi työmaakäynnillä Oulun keskusmielisairaalassa. Naimisiin pariskunta meni 1968.
Kaksostyttöjen ja kahden poikalapsen syntymän jälkeen kaupunkiasunto kävi ahtaaksi ja perhe muutti Olavin suunnittelemaan rivitaloon Kellon Kiviniemeen meren äärelle.
Nuori isä ahersi pitkää päivää, kävi ansiotyössä ja suunnitteli tuttavilleenkin taloja. Haave oman toimiston perustamisesta alkoi tuntua mahdolliselta.
Vuoden 1972 alussa syntyi Arkkitehtuuritoimisto O Ylipahkala Oy eli "tuuritoimisto", kuten sitä kutsuttiin.
Ylipahkala oli aina ollut intohimoinen liikkuja – harrastanut nuorena pikajuoksuakin – ja nyt hänestä tuli myös intohimoinen yrittäjä. Projekteja poiki niin, että vuoden kuluttua palkattiin työntekijöitä ja vuokrattiin toimistolle tilat Oulusta.
Toimiston kasvun jatkuessa rakennettiin Kiviniemeen paritalo, jonka toiseen siipeen tuli toimistolle lisätilaa. 80-luvun puolivälin jälkeen toimisto työllisti 32 henkilöä ollen Pohjois-Suomen suurimpia arkkitehtitoimistoja.
Menestys jatkui vielä muutamia vuosia, kunnes 90-luvun lama vaati veronsa ja lopulta toimisto kaatui vuonna 1996. Osa työntekijöistä perusti uuden toimiston, jossa Ylipahkala jatkoi työntekoa eläkevuosiinsa asti.
Suunnittelukohteita tuuritoimistolle kertyi vuosien aikana yli 1 800, joista kouluprojekteja 123. Suurimpina mainittakoon Kärsämäen ja Jalasjärven koulukeskukset sekä Limingan osayleiskaavat.
Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla Ylipahkala ja hänen tyylinsä tunnettiin miltei joka pitäjässä.
Ylipahkala oli sosiaalisten tilanteitten mestari, joka viihtyi kaikkien seurassa omana itsenään. Hän oli harvinaisen ennakkoluuloton suhteessa ihmisiin, ei ollut ylimielinen eikä pokkuroinut ketään. Hän pärjäsi hyvin niin maalaisisäntien kuin Helsingin herrojenkin kanssa.
Ylipahkalan johtamisen kulmakiviä olivat aikataulujen ja budjettien noudattaminen. Työntekijöitä hän piti toimiston tärkeimpänä voimavarana ja huolehti, että kaikki viihtyivät.
Ylipahkala oli energiansäästön ja uusiutuvan energian käytön edelläkävijä. Kiviniemen koti lämpeni jo 80-luvun alussa maalämmöllä, ja katolla oli itse rakennetut aurinkolämpöpaneelit, joihin Ylipahkala sai inspiraation Saksan asuntomessuilta.
Kiireistä huolimatta aikaa löytyi aina urheiluharrastuksille. Ylipahkala juoksi useita maratoneja, ja jokakeväinen tapahtuma oli Oulun Tervahiihto.
Kesäisin tehtiin perheen kanssa lomamatkoja ympäri Eurooppaa. Asuntovaunumatkat Range Roverilla suuntautuivat aina Pariisiin saakka. Tuliaisina tuotiin usein eksoottisia kasveja, jotka istutettiin talon sisäpuutarhaan.
Ylipahkala rakasti myös purjehdusta ja purjehti Targallaan Perämerellä ja Turun saaristossa.
Olavi iloitsi siitä, että lapsilla ja lastenlapsilla meni hyvin.
Eläkepäivinä Ylipahkala oli tuttu näky päivittäisillä kävelylenkeillä Kiviniemen kalasatamassa. Elämän viimeiset ajat sairauden viedessä voimia hän sai viettää rakkaidensa läheisyydessä pääkaupunkiseudulla.
Ritva-mumma ja Päivin perhe pitivät Olavista huolta, myös ulkomailla asuvat lapset kävivät häntä piristämässä.
