Erkki Vilpa. Oulun normaalikoulun entinen rehtori Erkki Vilpa kuoli Oulussa 94-vuotiaana 30.10.2023. Hän oli syntynyt Riihimäellä 19.3.1929.
Vilpa kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta 1949 ja valmistui 1955 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta aineinaan kasvitiede, eläintiede ja maantiede. Pitkä opettajan ura alkoi viiden vuoden jaksolla Helsingin Arkadian yhteislyseossa. Sieltä hän siirtyi vuonna 1962 Jyväskylän normaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajaksi.
Viisi vuotta myöhemmin Erkki Vilpa tuli Oulun normaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajaksi. Normaalilyseo liitettiin Oulun yliopiston yhteyteen 1974, jolloin Vilpa nimettiin Oulun normaalikoulun biologian ja maantieteen lehtoriksi.
Tässä virassa Vilpa toimi vuoteen 1987 asti. Kouluneuvos Pauli Anttila jäi tuolloin eläkkeelle, ja koulun vararehtorina toiminut Vilpa valittiin Oulun normaalikoulun johtavaksi rehtoriksi. Rehtorikausi kesti eläkevuoteen 1992 saakka.
Erkki Vilpalle kertyi työuraa koulumaailmassa kaikkiaan 35 vuotta. Hänen asiantuntemustaan hyödynnettiin monipuolisesti. Hän oli mukana kehittämässä peruskoulua ja opettajien täydennyskoulutusta. Vilpa toimi myös maantieteen ja biologian lääninkouluttajana 1972−1979 ja oli Oulun koululautakunnan ja opetussuunnitelmatoimikunnan jäsen 1993−1996.
Opettajana Erkki Vilpa oli rauhallinen ja isällinen hahmo, joka sai asiantuntemuksellaan monet oppilaat innostumaan luonnontieteellisistä aineista. Vilpa oli omasta mielestään parhaimmillaan oppilaiden maastoretkillä.
Hän herätti olemuksellaan ja rauhallisuudellaan luottamusta ja kunnioitusta myös opetusharjoittelijoissa. Vilpa löysi kaikista harjoitustunneista kiittämisen kohteita rohkaisten näin tulevia opettajia.
Vilpa oli aktiivisesti mukana myös biologian ja maantieteen opettajien paikallisessa ja valtakunnallisessa toiminnassa. Hän oli Oulun seudun biologian ja maantieteen opettajat ry:n perustajajäseniä ja toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana sekä hallituksen jäsenenä. Hän vaikutti myös 1979−1986 valtakunnallisen Biologian ja maantieteen opettajien liitto ry:n hallituksessa.
Eläkkeelle jäätyään Erkki Vilpa ei jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan hän jatkoi luonnontutkimusta ja kirjoittamista. Pääosa hänen kirjallisesta tuotannostaan onkin syntynyt eläkevuosina. Hän suoritti vuonna 1995 filosofian lisensiaatin tutkinnon pääaineenaan ekologinen kasvitiede.
Myöhemmin Vilpa keskittyi Oulun seudun kasvien ja sienten tutkimukseen. Hän toimitti 1999 teoksen Oulun luonto, joka on edelleen laajin Oulun seudun luontoa käsittelevä julkaisu. Vuonna 2005 Erkki Vilpa oli mukana tekijänä ja toimituskunnassa teoksessa Oulun kasvit Piimäperältä Pilpasuolle.
Luontoaiheisia artikkeleita ja kirja-arvosteluja on julkaistu useissa lehdissä. Kirjallisista ansioistaan Vilpa sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2006, ja hänelle on myönnetty myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki 1983.
Vilpa luki paljon kirjallisuutta: runoutta, romaaneja, muistelmia ja oman alansa tietokirjoja. Vilpan viimeinen julkaisu oli essee runoilija Aaro Hellaakoskesta Minunkin sisällä soi vuodelta 2021. Hellaakoski olikin monessa mielessä Vilpan sukulaissielu.
Erkki Vilpa liikkui aktiivisesti myös vanhoilla päivillään. Hän hiihti joka talvi satoja kilometrejä ja hoiti kesäisin Iin kesäasuntoa ja sen metsäistä tonttia. Rakkaita harrastuksia olivat myös palstaviljely, marjastus ja sienestys. Erinomaisena kasvien tuntijana hän hämmästytti meitä kollegoja yhteisillä luontoretkillämme. Vilpa myös valokuvasi luontoa ahkerasti.
Vilpa oli koko elämänsä ajan perusterve mies. Itse hän kertoi olleensa sairauden takia poissa töistä vain yhden päivän 35-vuotisen uransa aikana. Ihmisenä hän oli vanhan ajan herrasmies, vastuuntuntoinen, ahkera ja helposti lähestyttävä.
Sekä paikallinen että valtakunnallinen ainejärjestö järjesti runsaasti erilaisia matkoja ja tilaisuuksia kotimaassa ja ulkomailla, ja Erkki Vilpa osallistui vielä eläkeaikanaankin ahkerasti matkoihin. Hän ikuisti matkoiltaan hienoja kuvakollaaseja ja kirjoitti myös matkakertomuksia.
Vilpa oli Kameraseurojen liiton hallituksessa 1957–1959 ja Kameralehden toimituskunnan jäsen 1959–1960. Hänen valokuviaan on ollut esillä useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä. Omia näyttelyitä hänellä on ollut muun muassa Oulun kaupunginkirjastossa 2002 ja Riihimäen kaupunginkirjastossa 2005.
Vilpa on saanut valokuvausansioistaan useita tunnustuksia muun muassa Suomen Kameraseurojen Liiton kultaisen ansiomerkin.
Kaiken työn ja harrastusten ohella oma perhe – vaimo Marketta ja lapset Heinä-Maaria ja Visa perheineen – oli Erkki Vilpalle rakas ja läheinen. Vaimonsa avulla Vilpa pystyi elämään pariskunnan kodissa täysipainoista elämää aivan viimeisiin viikkoihinsa saakka.
Pariskunta oli tuttu näky konserteissa, taidenäyttelyissä ja muissa kulttuuririennoissa. He liikkuivat, tekivät ja kokivat yhdessä.
Kirjoittajat ovat Erkki Vilpan kollegoita ja ystäviä.
