Keväällä 1966 ensimmäisiä työkohteitani oli kolmen ikäneidon omistama tila Äetsässä.
Jo keski-iän ohittaneiden naisten lisäksi tilalla työskenteli taloon tullut mies. Hän kertoi minulle saaneensa käskyn ylhäältä, että mene naisten avuksi tilalle työhön. Niinpä hän nyt asui tilalla ilmeisesti ruokapalkalla samoissa leivissä.
Siellä ollessani Salaojitusyhdistyksen eräs insinööri kävi katsomassa, miten minun kenttätyö sujuu. Olihan se ensimmäisiä työkohteitani.
Syömään menimme yhdessä sisälle naisten valmistamaa lounasta. Joka puolella pitkin seiniä oli suuria kehystettyjä Raamatunlausetauluja. Viereisestä huoneesta alkoi kuulua jostakin soittimesta kovalla äänellä hengellistä musiikkia.
Vähän ihmeissään me insinöörin kanssa seurattiin, mitä tämä on.
Oli helluntaipyhät tulossa ja työt vielä kesken. Salaojitusyhdistyksen ohjeiden mukaan tila on velvollinen majoittamaan salaojitusteknikon. Minulla ei vielä siinä vaiheessa ollut omaa asuntoa.
Kerroin, että voisinko asua talossa pyhien yli, johon he vastasivat, etteivät he pidä reissumiehiä. Jouduin ajamaan hiljattain ostamallani vanhalla Ford Anglialla Helsinkiin, jossa asui muutamia Paimion maatalousopiston kurssikavereita.
Eino Heikkinen
Oulu