Suomessa asiat ovat hyvin, monilta osin paremmin kuin koskaan. Äitini isä Juho Sakarinpoika oli rautakangen ja lapion avulla kaivanut vesijohtoputket kaivon ja navetan välille. Paavolan Rankisperällävuoden 1919 joulukuussa. Vaikka oli kireää pakkasta, lapiotyö pisti hikoamaan. Kostea paita pakkasviimassa tiesi, että viluhan siinä iskee. Ämpäristä kauhottu, jääkylmä juomavesi johti vilun muuttumiseen keuhkokuumeeksi ja suoranaiseksi horkaksi.
Ei ollut satakunta vuotta sitten lääkäriä, apteekkia tai mitään muutakaan apua kovan taudin iskiessä. Parin viikon kuluessa iso, riski 45-vuotias perheenisä oli kuollut talonsa kamarin sänkyyn. Vaimo ja yhdeksän lasta jäivät isättömäksi ja nuorimmainen syntyi pian isän kuoleman jälkeen kymmenenneksi orvoksi, keskelle tulisia talvipakkasia.
Ei silloin 105 vuotta sitten, ollut terveyskeskuksia, eikä sosiaalitoimistoja. Öljylamppu valona, pirtin kiviuuni lämmön antajana ja kaivovesi ämpärissä piisin kulmalla. Ei sähköjä, ei puhelimia, ei radioita, vain lähitaloihin juoksevat lapset naapureille hätätilanteen viestinviejinä.
Näitä äidin aikanaan kertomia muistelin, kun makasin tässä muutamia päiviä koronataudissa kivitalon kahdeksannessa kerroksessa, alle kilometrin päässä kuuluisasta Tuiran terveyskeskuksesta ja muutaman kilometrin päässä 2,5 miljardin upouudesta OYS-sairaalasta. Sängyn vieressä pöydällä älykännykkä sekä buranaa ja histamiinia lievittämässä korkeimpia kuumelukemia sekä vetistä nuhaa.
Eläke juoksee, labra- ja muut terveystiedot ovat Kanta- palvelussa ja kaiken lisäksi etälääkäriin voisi olla yhteydessä, jos oikein hankalaksi menee. Sähköä tulee pistorasiasta, lämpöä pattereista ja vettä niin kaakeloidussa sisä-WC:ssä kuin keittiössäkin. Aino- palvelu neuvoo, jos sosiaalipalveluja tarvitsee, Kela maksaa apteekkilaskusta korvauksia. Ja ruuat toimittaa vaikka kuljetusrobotti ovelle, jos nälkä kurnii suolissa.
Rakkaat joulun tuloon valmistautuvat ystävät, eikö meillä ole varsin hyvä yhteiskunta Suomessa. Olkaamme siitä kiitollisia sukupolville, jotka tätä maata ovat vuosisatoja rakentaneet ja meille monella tapaa valmiina sen tarjonneet.
Tapio Hannula
Oulu