Kuvaan autiotaloja. Haluan tallentaa rakennuskulttuuria. Siinä on omat kimurantit juridiset pohdintansa, jos meinaa julkaista talokuvia vaikkapa somessa. Itselläni on tietyt säännöt, joiden mukaan toimin. Rakennuksen omistajan oikeuksia pitää ensisijaisesti kunnioittaa sekä talon sisätilojen intiimiyttä. On toimittava eettisesti oikein. Toiseuden kunnioitus edellä.
Janne Luotola toteaa Insinööri-lehdessä (7.1.2021):”Alkuasukkaat kauhistelivat laitetta, joka ikuisti heimon mustavalkoiseen kuvaan. Kuulemani mukaan he pelkäsivät, että niin kutsuttu kamera vangitsisi heidän sielunsa paperille. Kun he tuijottivat jähmettynyttä kuvajaistaan, heidän elämästään jäi jäljelle pelkkä varjo”.
Olen miettinyt Luotolan kirjoituksen aihetta autiotalojen kuvaamisessa. Puutunko sellaiseen yksityiseen tai sielulliseen ilmiöön, jota ei pitäisi vangita, rakennuksienkaan osalta?
Skeptisyys autiotalojen kuvaajia kohtaan on ymmärrettävää. Sääntöni ovat: Omistajan lupa kuvattavalle kohteelle, jos omistaja on tiedossa. Ei mennä sisätiloihin. Tarkkoja osoitetietoja ei mainita julkisuudessa.
Talojen kuvaaminen tuntui aluksi oikeutetulta, kun muistin kunnioittaa yksityisten omistusoikeuksia, toimia eettisesti. Myöhemmin havahduin ajatukseen, että ehkä olenkin ”kuvannut” vanhenemiseeni liittyvää elinkaaren rapistumista, talovanhukset symboleina, ikään kuin siirtymävaiheen objekteina.
Autiotalot koskettavat minua erillisyytensä puolesta. Käsityksenä siitä, että jotkut ovat niitä asuttaneet, muuttaneet myöhemmin pois jolloin talot ovat jääneet pysyvästi vaille omistajiaan tai uusia asukkaita. Myös rakennetun kulttuuriympäristön arvot ovat merkittävät.
Moottoripyöräillessä sora-, pelto- ja metsäteitä, kohtaa paljon hoitamatta ja lahoamaan jätettyjä kauniita rakennuksia. Ajaessaan kaksipyöräisellä unohtaa erillisyytensä, kokee kuuluvansa siihen kulttuuriseen kokonaisuuteen jossa kulloinkin elää. Aistit avoinna läsnä olevalle.
Autioituneista taloista huokuu poismuuttaneiden tai edesmenneiden ihmisten ”hirsiin patinoituneet sielun juuret”. Kotiseudun merkitys, kodin pyhyys. Toki muutakin.
Oletan myös, että eri maakuntien murrealueilla on omat identiteetilliset arvonsa rakentamiseen liittyen, ja jotka ovat nähtävissä vaikkapa entisajan tyypillisimpien pohjalaistalojen arkkitehtuurissa.
Tapani Kurttila
Lapua/Ii