Seiväshyppääjä Matti Mononen poistui tiistaina Helsingin Olympiastadionilta tuulitakin huppu kasvojen peitoksi vedettynä. Kehon kieli kertoi kaiken, Monosen kisatunnelmat olivat mahdollisimman matalalla.
Mononen jäi seiväshypyn tuulisessa karsintakilpailussa avauskorkeuteensa 530:een, ja yritykset 545:stä olivat totaalisia limboja. Tavoitteena ollut finaalipaikka jäi 15 sentin päähän, sillä karsintaraja laskettiin kisan aikana 575:stä 560:een ja finaaliin pääsivät vielä ne, joiden tulos oli 545 vähimmillä pudotuksilla. Näin alhaisella tuloksella on viimeksi päästy MM-finaaliin vuonna 1991, mutta Helsingissä vaisua tasoa selittää hyppääjien vastuksena ollut valtava puhuri.
Mononen tyytyi toteamaan stadionin kenttähaastattelijana toimivalle Petri Keskitalolle, että mieli on maassa. Toimittajien rivistön Mononen ohitti puhumattomana, tuulitakin huppuun piiloutuneena ja varusteitaan sisältänyttä vetolaukkua myrtyneenä perässään vetäen. MM-kisaurheilijan sijasta mieleen nousi kuva nuorisorikollisesta, jota poliisit saattelevat oikeuteen.
Vaikka Mononen oli hyppäämisessään täysin tolaltaan, hän nousi kuitenkin karsintakilpailun B-ryhmän päärooliin. Mononen putosi toisella yrityksellään 545:stä pahasti riman päälle, ja rimaa kannattanut laite rikkoutui. Sen korjaaminen kesti tuhottoman pitkään, ja hyppääjille tuli tuossa ryhmässä suunnilleen tunnin tauko. Sen jälkeen oli edessä uusi verryttely ja kisan jatkaminen. Tuo viivästys johti karsintarajan madaltamiseen.
Riman kannattimen korjaaminen aiheutti stadionille huikean kalabaliikin, jota olivat parhaimmillaan selvittämässä järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva ja seiväshypyn kuusinkertainen maailmanmestari Sergei Bubka, jolla ei ole mitään virallista roolia MM-organisaatiossa. Poistuessaan seiväshyppypaikalta Kanerva istahti hetkeksi Monosen viereen penkille, vaihtoi hyppääjän kanssa muutaman sanan ja taputti vielä kannustavasti Monosta selkään. Ei auttanut.
Jos ei mennyt Monosella putkeen, niin samaa voi sanoa kisan ennakkosuosikkeihin kuuluneesta Yhdysvaltain Toby Stevensonista. Hän ei hypännyt kertaakaan takareisivamman takia.
A-ryhmä pystyi hyppäämään taukoa pitäneen ryhmän vieressä normaalisti. A-ryhmässä 560 ylittyi viideltä mieheltä, B-ryhmässä vain yhdeltä.