Green Kemi – uusi uljas valtamerilaiva, mutta... Miksi en suomalaisena kokenut ylpeyttä lukiessani Kemin laivasta kertovan jutun (Kaleva 19.1.)?
Se ei johtunut siitä, etteikö juttu olisi ollut kyllin hyvin tehty. Se oli kiinnostavasti otsikoitu, eriomaisesti havainnollistettu ja hyvin asemoitu lehden aukeamalle. Eikä se johtunut siitäkään, etteikö laiva ole riittävän iso ja merikelpoinen. Kuinka näyttivät ihmiset pieniltä valtamerijätin rinnalla!
Paha mieli ei johtunut siitäkään, etteikö Kemissä olisi tehokas satama ja hyvät kulkuyhteydet merelle. Ei siitäkään, etteikö alueella oleva tehdas olisi tarpeeksi iso ja komea. Tehtaassa on huippunykyaikainen jäähdytysjärjestelmä, josta lähtevä höyrypatsas näkyy luultavasti Kuuhun saakka.
Kokemuksesta tiedämme, että lähes kaikkea painettua asiaa, myös lehtien juttuja, on luettava myös ”rivien väleistä”. Olin lukevinani väleistä, että meidän hienoissa jättikokoisissa metsäyhtiöissä eivät taida kaikki asiat olla parhaalla mahdollisella tolalla tavallisen kansalaisen vinkkelistä katsottuna.
Koen niin, että yhtiöiden johtoportaan toimintatavat ja meidän kansalaisten näkemykset johtamisesta eivät kohtaa. Mahtaako olla suomalaisten etu, että kansallisomaisuuttamme, pohjoisen puuta, ajetaan tavattomia rekkalastimääriä ja junakuormia tehtaisiin, joissa puuta jalostetaan mahdollisimman vähän ja viedään saman tien jatkojalostukseen jonnekin maailman ääriin (ei Suomeen) suurella laiva-armadalla (ei Suomessa valmistetulla).
Tiedän toki, että yhtiöt ovat ostaneet puut käypään hintaan metsänomistajilta, mutta pidän sitä edelleen kansallisomaisuutena. Sinne se hupenee ulkomaalaisten jatkojalostajien eduksi.
Tiedämme, että esimerkiksi Tanska on varakkaampi maa kuin Suomi, sen valtionvelka on pienempi ja työllisyysaste parempi kuin meidän. Kun ajelemme 4- tai 8-tietä ja vilkuilemme ympäröivään maastoon, näemme korkeita tuulivoimaloita. Niistä osa on tanskalaisten suunnittelemia ja rakentamia korkean asteen lopputuotteita. Onneksi olkoon teille sinne Tanskanmaalle! Teillä on halua, taitoa ja sisua rakentaa pitkälle jalostettuja lopputuotteita, joista myös saa kunnollisen hinnan, vaikka raaka-aineita ei omasta takaa olisikaan.
Minusta näyttää, ja päättelen taas rivien väleistä, että suomalaisten metsäyhtiöiden johtoportaalla on isänmaallisuus hukassa. Ei voi olla maamme etu, että jätetään jatkojalostamatta tavattoman monipuolinen materiaali, sellu. Johtoportaalle näyttää riittävän se, että tuotetaan tonneissa mitattuna mahdollisimman paljon, ja arvatenkin mitä enemmän tuotetaan, sitä komeammat ovat palkat ja provisiot.
Edesmennyt presidenttimme UKK oli taitava sananlaskujen käyttäjä. Arvelen, että tässä tilanteessa hän olisi sanonut vanhan totuuden pitävän taas kerran paikkansa: ”Oma suu on lähempänä kuin kontin suu." Olen vakuuttunut, että Kekkonen olisi myös suomentanut sananlaskun: oma suu on yritysjohto ja kontti on Suomen kansa.
YLE Ykkösen Tiede 1 -ohjelmasta (12.1. ) olemme kuulleet, että sellu on erittäin monipuolinen jalostusmateriaali. Kunpa saisimme lukea lähitulevaisuudessa metsäyhtiöiden tiedotteesta, että nyt on aloitettu tosi mielessä sellun jatkojalostus. Ja että se tapahtuu Suomessa ja koituu meidän kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi. Jos sellainen toiminta on jo aloitettu, olkaa hyvät ja tiedottakaa. Kalevan uutisen perusteella tiedämme nyt, että Kemin satama on oivallinen paikka jatkojalosteiden ja lopputuotteiden kuljettamiseen.
Matti Nissilä
Raahe