Mahdollisuudet lukea vieraita kieliä peruskoulussa tai toisella asteella ovat heikentyneet, ja samalla osaamisen taso on laskenut. Yhä harvempi suomalainen osaa jotain muuta vierasta kieltä kuin englantia. Nämä muutokset heijastuvat työelämään.
Viime aikoina on uutisoitu, että peruskouluissa ei perusteta vieraiden kielten opetusryhmiä ja että lukiolaiset jättävät valitsematta lyhyet kielet, koska haluavat optimoida sisäänpääsyn korkeakouluun panostamalla matemaattisiin aineisiin.
Monet vanhemmat tuskailevat lastensa kielivalintojen yhteydessä sitä, että kieliryhmiä ei perusteta, koska ryhmäkoko asetetaan liian korkeaksi. Opetuksen järjestäjät eivät useinkaan ole kiinnostuneita joustamaan ryhmäkoosta.
Mahdollisuudet opiskella vieraita kieliä perusasteella ja lukiossa määrittävät myös sitä, kuinka paljon kielen ja käännösviestinnän ammattilaisia ja kieltenopettajia Suomessa on jatkossa. Esimerkiksi isojen eurooppalaisten kielten opiskelu on notkahtanut pahasti: vuodesta 2014 ranskan ja saksan lyhyen ja pitkän oppimäärän kirjoittajat ovat vähentyneet puoleen.
Jokaisella oppijalla tulee olla oikeus opiskella kieliä asuinpaikastaan riippumatta. Yhdenvertaisuus voidaan turvata sillä, että valtio velvoittaa kuntia järjestämään kieltenopetusta ja tarjoaa siihen korvamerkittyä tukea. Yksi malli on, että yli 30 000 asukkaan kunnissa koulutuksen järjestäjät velvoitetaan tarjoamaan useampaa A1-kieltä ja A2-kielen opetusta.
Tarvitsemme myös kansainvälisen kielistrategian. Tarvitaan tutkimustietoa ja toimenpiteitä, joilla turvataan monipuolisen kieltenopiskelun jatkumo. Hyvällä kielitaidolla ja monipuolisella koulutuksella edistetään työllisyyttä ja pidempiä työuria. Työelämä tarvitsee kielitaitoista työvoimaa. Laadukas kieltenopetus taas edellyttää riittävää rahoitusta.