”Onko teillä lisää näitä Rumia säveliä?” tiedusteli miesasiakas vähän kuin varkain. Kieltämättä se yllätti.
Olin päässyt lukion jälkeen unelmaduuniin levykauppaan, ja olin ehtinyt hyvin kehittää mielikuvan keskiverrosta Hassisen Koneen fanista. Keski-ikäinen supattelija oli mahdollisimman kaukana sellaisesta.
”Tässähän näitä Rumia säveliä on: kasetit tuolla pöydällä, ja levyjä löytyy toista kymmentä telineestä”, vastasin.
