Kolumni: Se tärsky oli lo­pet­taa pyö­räi­lyn al­kuun­sa, mutta toisin kävi

Tilaajille

Monen maal­ta­muut­ta­jan toinen jalka pysyy ko­ti­seu­dul­la – Rita Kum­pu­lai­nen koki suu­rim­mat kas­vu­ki­pun­sa vuo­si­kym­me­niä sitten, kun muutti pie­nes­tä tun­tu­ri­ky­läs­tä lukioon Kemiin

1970-luvun muuttoliike oli ”pakkomuutto”, minkä vuoksi se jätti syvemmät jäljet kuin nykyajan määrällisesti suurempi muuttoliike. Nykyään muutetaan vähintään yhtä paljon, mutta syyt ovat osin erilaisia.

Jatkuvat äänet ja valo hämmensivät, kun teini-ikäinen Rita Kumpulainen muutti lukioon tehdaskaupunki Kemiin Kutturan kylältä Inarista. Tehtaan pauke ei vaiennut missään vaiheessa, kun taas Kutturassa yöllä oli todella hiljaista. Kemissä ei tullut koskaan täysin pimeää tehtaan pyöriessä yötä päivää.

– Miten voi olla, että elämä ei hiljene missään vaiheessa? Se oli kaikista suurin tottumisen paikka.