Villentalo", Välkkylä
Pohjois-Suomen opiskelija-
asuntosäätiö PSOAS
Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus
Riikka Kuittinen
Arkkitehti Seppo Valjus ja ryhmä arkkitehtiopiskelijoita voitti neljäkymmentäkuusi vuotta sitten Raksilan Ylioppilaskylän ja urheilupuiston suunnittelukilpailun.
Kilpailuehdotuksen nimimerkki nimesi Välkkylän ja rakennusten pohjamuodosta tyyliteltiin PSOASille sen alkuperäinen logo.
Nyt sama toimisto toisessa polvessa tiivistää aluetta tehokkaammaksi 2010-luvun opiskelijoiden tarpeisiin.
Professori Vilho Lanton mukaan nimetty "Villentalo" on ensimmäinen toteutettava kohde Välkkylän uudessa asemakaavassa. Talon paikalla ennen ollut päiväkoti siirtyy uudisrakennuksen pohjakerrokseen.
Ulkoa päin uudisrakennus on isiensä tapainen. Punatiilinen massa koostuu ikään kuin kolmesta toisiinsa kytketystä nopasta alueen alkuperäisen muotoidean mukaisesti.
Erillisnoppia on uudisversiossa vielä korostettu vaihtamalla kerroslukua välillä neljästä viiteen. Näin ympäristöstä muodostuu kiinnostavampaa kuin yhden pitkän talopötkön piirtämisellä, ja ikävä, pitkä keskikäytävä vältetään kokonaan.
Onkin hienoa että nykyvaatimus hissistä ei tässä voittoa tavoittelemattoman säätiön kohteessa ole aiheuttanut vanhasta hyvästä ideasta luopumista. Viittätoista pientä asuntoa yhdessä porrashuoneessa on pidetty taloudellisesti riittävänä kullekin hissille. Monessa "kovan rahan" kohteessa Suomessa kun huoneistoja voi olla hissille kolmekymmentäkin, ja huoneistojen kokoluokka aivan toinen. Jo Ruotsissa kuusi on toki tarpeeksi. Hissien määrän karsiminen pakottaa suurtenkin asuntojen ikkunat vain yhteen suuntaan, eli asumisen laatu laskee.
Villentalossa sen sijaan asunnoista lähes puolet on kulmahuoneistoja, vaikka ne opiskelijakokoisia yksiöitä ja kaksioita ovatkin. Ikkuna-aukot kahteen suuntaan vain on jätetty tekemättä!
Syynä on tietysti ehdoton uskollisuus vanhan Välkkylän muurimaiselle ilmeelle, mutta tuntuu silti ulkoseinäpinnan tuhlaukselta jättää suuremmissa kaksioissa se ikkuna juuri ruokapöydän paikan kohdalta pois. Avartava vaikutus pienissä asunnoissa olisi merkittävä.
Vaikka ulkokuori onkin pitkälti perinteisen Välkkylän kaltainen, näkyy aikojen muuttuminen esimerkiksi jokaisen asunnon omana parvekkeena. Nekin on kuitenkin ripoteltu mahdollisimman kevyesti erillisinä laatikkoina tiilijulkisivun pintaan.
Talojen sisällä muutoksia 60-luvun jälkeen on tapahtunut enemmän. Uusia soluasuntoja ei opiskelijoille enää rakenneta, vaan jokainen asunto on oma.
Graafista ilmettä puolestaan on nuorennettu väreillä porrashuoneissa, laatoituksissa ja huoneistojen ovissa. Ilmoitustaulujen sijasta tiedotus hoituu sähköisellä tiedonsiirtojärjestelmällä, avaimen kotiin unohtanut voidaan päästää sisään etävalvonnan avulla, ja energiakuluja pienennetään älykkäällä valaistuksen ohjaamisella.
Esimerkkihuoneistosta huomaa tarkan tilankäytön ja kalustettavuuden huolellisen suunnittelun. Vaatehuone näin pienessä asunnossa on todella hulppea, ja kaappejakin on lisäksi runsaasti. Oikeastaan tekisikin mieli ehdottaa vaatehuoneesta luopumista, jolloin makuuhuoneeseen voisi mahduttaa myös työpöydän, ja päätila jäisi puhtaasti oleskelukäyttöön.
Asunnon pohjapiirros esittää itsensä lisäksi myös 26m2 yksiön, josta erillinen makuu- ja vaatehuone puuttuvat. Tällöin olohuoneen sohvanpaikka onkin siis huoneiston makuualkovi.