Pari-kolmekymmentä vuotta sitten elettiin optimistista aikaa läntisessä maailmassa. Kun Pohjois-Irlannin pitkään jatkuneille levottomuuksille haettiin rauhanneuvotteluissa ratkaisua 1990-luvun loppupuolella, pääministeri Tony Blair ”tunsi historian käden olallaan”. Irakin sodan alla 2003 Blair uskoi ”historian antavan anteeksi” siinäkin tapauksessa, että joukkotuhoaseita ei löytyisi, vaikka juuri niillä sotaa oli oikeutettu. Koettiin, että ollaan historian oikealla puolella
Neuvostoliiton romahdettua ja itäisen blokin maiden kuoriuduttua demokraattisiksi markkinatalousyhteiskunniksi historian suunnan ja lopun oletettiin olevan selvä: kaikkien yhteiskuntien marssia suurempaa vapautta, rauhaa sekä liberaalidemokratiaa kohden.