Vaalien haaste on vaativa: miten valita tulevaan tehtävään paras menneiden saavutusten perusteella? Ankarat ajat vaativat viisasta presidenttiä – ja viisaita äänestäjiä, jotka sovittavat tiedot ehdokkaista poliittisiin näkemyksiinsä.
Äänestäjän tulee perehtyä ehdokkaiden poliittiseen suorituskykyyn, puoluetaustaan, kriisinkestävyyteen, yksityiselämään ja terveyteen. Miten ehdokas menestyy vaalikamppailussa, osaamisen ja paineensiedon kuormituskokeessa? Ketä et halua äänestää ja miksi? Miten toimit, jos ehdokkaasi ei pääse toiselle kierrokselle?
Poliittisen taitavuuden taustalla on koulutus, työura, kansallinen ja kansainvälinen kokemus, kielitaito, johtamis-, yhteistyö- ja sovittelutaidot, samoin arvojohtajuuden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä ylipäällikkyyden osaaminen.
Rauhallinen poliittinen tilanne vaatii erilaista johtajuutta kuin kriisi. Pystyykö ehdokkaasi molempiin – ja heti? Harjoitteluaikaa ei ole.
Yhteistyökyky pääministerin, valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa on välttämätöntä nykyisen perustuslain aikana. Hyvä presidentti palvelee niitäkin, jotka eivät häntä äänestäneet. Tukeeko hän demokratialle tyypillistä moniäänisyyttä ja -mielipiteisyyttä? Millaisen poliittisen perinnön hän jättää?
Henkilökohtaisissa ominaisuuksissa korostuvat luonteenlujuus, tyyneys vaikeissa tilanteissa, energisyys, karisma, sivistys, sitoutuminen kulttuuriin, kirjallinen ja suullinen ilmaisutaito, hyväntahtoinen huumori jopa itsestä, samoin valmius suostutella sekä ratkaista kiistat kunnioittavalla tavalla. Julkisuuskestävyys edellyttää yhteistyökykyä sosiaalisessa ja digitaalisessa ympäristössä.
Toimiva yksityiselämä – perhe ja lähiyhteisö – auttavat poliittisessa työssä. Hyvä parisuhde helpottaa presidentin jaksamista ja monipuolistaa presidentti-instituutiota.
Onko julkisivun takana jotain riskialtista: yhteistyökyvyttömyys, ylimielisyys, itsekeskeisyys, huono tapakulttuuri tai etiikka? Monilla presidenteistämme on ollut luonteen särmää ja vikojakin, sekä poliittisia virheitä. Onko ehdokkaasi oppinut huonosti hoidetuista tehtävistään ja poliittisista erehdyksistään?
Kestääkö ehdokkaasi viran fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä? Tuottaako hän kansakunnalle kykyä selvitä vaikeuksista? Miten ehdokkaasi toimii samanlaisissa tilanteissa kuin Svinhufvud, Churchill, Ryti, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Niinistö tai Zelenskyi? Onko hänessä tarpeellista mutta ei liiallista päättäväisyyttä, itsenäisyyttä ja kovuutta? Vaikeina aikoina kansa tarvitsee presidentiltä lohdutusta ja toivoa.
Terveys on tärkeää presidentille. Kallion, Mannerheimin ja Kekkosen ruumiillinen terveys romahti kauden lopussa. Yhdysvaltojen presidenteistä 27 prosenttia ja Britannian pääministereistä 41 prosenttia kärsi viranhoitoa haittaavista mielenterveysongelmista, lähinnä mielialahäiriöistä, depressiosta, stressireaktioista ja päihdehäiriöistä. Poliitikkojen nuorentuminen ja naisistuminen ovat vähentäneet sairauksien yleisyyttä.
Poliittinen työ on kuormittavaa, tuo voittoja ja tappioita, rasittaa ihmissuhteita sekä rikkoo elämänrytmejä. Stressinhallinta edellyttää toimivia elin- ja työtapoja sekä sairastuessa hoitoa. Kestääkö ehdokkaasi ruumiillinen ja henkinen terveys kuuden vuoden kauden? Toimintakykyyn vaikuttavan sairauden tulisi olla äänestäjien tiedossa ja hoidossa. Sairauden tai huonon stressinsiedon takia toimintakyvytön poliitikko tulisi jättää valitsematta.
Matti Isohanni
psykiatrian emeritusprofessori, Oulun yliopisto