Kansanedustaja Mari-Leena Talvitie kirjoitti Kalevassa (Lukijalta 7.9.) ansiokkaasti siitä, että ihmiset ansaitsevat toimivia ja oikea-aikaisia sote-palveluja. Hän esittää muutamia toimia, joilla pääministeri Orpon hallitus aikoo tulevana syksynä vahvistaa sote-palveluja. Hyvä niin.
Talvitie toteaa ihan oikein, että hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa ensi vuonna 2,1 miljardia. Hän ei kuitenkaan kerro, miksi. Tästä summasta 1,46 miljardia on korjausta valtion vuonna 2023 antamaan alirahoitukseen. Hyvinvointialueet ovat siis joutuneet toimimaan ilman tätä rahaa kohta kaksi vuotta. Ei ihme, että säästöjä joudutaan etsimään kissojen ja koirien kanssa. Loput rahoituksen kasvusta (noin 0,55 miljardia) johtuvat hyvinvointialueindeksistä ja palvelutarpeen kasvusta, muun muassa ikääntymisestä, hoidon tarpeesta ja psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymisestä.
Mistä sitten alirahoitus johtui? Rahoituslain mukainen hyvinvointialueindeksi viime vuodelle oli 3,52 prosenttia. Kyseisellä indeksillä korotettiin vuodelle 2023 sitä rahaa, jonka kunnat olivat soteen panneet vuosien 2021 ja 2022 keskiarvona. Kuitenkin viime vuonna inflaatio oli 6,2 prosenttia ja lisäksi palkkaratkaisu nosti sote-palkkoja noin 6,7 prosenttia. Todellinen kustannusten nousu on siis paljon suurempi kuin tuo indeksi ennakoi.
Kun eduskunta Marinin hallituksen aikaan hyväksyi sote-lait, myös rahoituslain, ei ollut tiedossa koronan aiheuttamaa hoitovelkaa, ei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja siitä seurannutta inflaatiota, eikä tietenkään tulevia palkkaratkaisuja. Jos nämä olisi ollut tiedossa, hyvinvointialueindeksi olisi voinut olla vaikkapa 5,5 prosenttia. Silloin tuota alirahoitusta ei olisi syntynyt. Vuonna 2023 Orpon hallitus tiesi nuo kustannuksia kohottavat tekijät, mutta ei halunnut korjata hyvinvointialueiden vajetta muuttamalla rahoituslakia.
Tälle vuodelle hyvinvointialueindeksi on 2,52 prosenttia. Kuitenkin sote-palkat nousevat tänäkin vuonna noin 6,5 prosenttia. Myöskään inflaatio ei ole kokonaan loppunut. Todellinen kustannusnousu tulee tänäkin vuonna olemaan 5 prosentin luokkaa. Tällekin vuodelle valtio antaa siis alirahoituksen, joka korvataan jälkikäteistarkistuksella parin vuoden päästä. Ja taas hyvinvointialueet joutuvat toimimaan ilman sitä rahaa, joka olisi pitänyt olla käytettävissä juuri nyt.
Aiemmin kunnat ja kuntayhtymät perivät sote-tiloista useimmiten ihan nimellistä vuokraa tai eivät perineet ollenkaan. Esimerkiksi Pohteella ylimääräinen vuokrakulu vuodessa on noin 30 miljoonaa euroa. Ylimääräinen siksi, kun sote-lainsäädäntö ei tätä etukäteen tunnistanut.
Näin tämä pääpiirteissään menee, Marinin hallituksen laatimien lakien mukaan, kuten Talvitiekin toteaa. Mutta jos Orpon hallitus todella olisi huolissaan siitä, että ihmiset saavat hyvät ja oikea-aikaiset sote-palvelut, hallitus olisi voinut korjata rahoituslakia – nyt kun tiedossa ovat palkkaratkaisut, koronavelka, hoitojonot ja Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Niilo Keränen
Pohteen keskustan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja, Pohde, Taivalkoski