Miten saa apua, kun janottaa tai pitää päästä vessaan tai kun hoitajan käydessä ei janota, tai vessaan meneminen osu noihin ajankohtiin? Entä kun puhelimen käyttö ei enää onnistu? Mitä jos puhelimesta loppuu virta, hoitajan käyntiin on vielä pitkä aika, eivätkä omaiset saa muistisairasta kiinni?
Muistisairauden edetessä kotona asuminen vaikeutuu, eikä sitä helpota jatkuvasti vaihtuvat hoitajat. Valitettavasti hoitajien kiireestä johtuen voi joskus tapahtua laiminlyöntejä: Lääkkeitä unohdetaan antaa tai muistisairasta ei pueta kunnolla? Esimerkiksi pikkuhousut puuttuvat päällyshousujen alta, tai jääkaappi on täynnä homehtuneita ruokia. Muistisairaalle ei ehkä laiteta valmiiksi välipaloja, eikä omaisia pidetä ajan tasalla.
Hoidin omaa rakasta äitiäni 10 vuotta. Alzheimerin tauti eteni ja lopulta minulla oli vaikea hoitaa häntä. Joskus äiti herätti minut kolmekin kertaa yöllä ja sanoi: ”Nyt pitää lähteä kotiin, kun isä ja äiti odottavat." Äiti ei muistanut, ettei hänen äitiään ja isäänsä enää ole, tai että Oulussa on kesällä valoisaa yölläkin.
Äiti saattoi jättää hanan valumaan ja hän napsautti lieden päälle ohi mennessään. Kun sanoin omaishoitajuuteni irti, kaupunki ehdotti, että voisiko äitini asua kotonaan, jos hoitaja kävisi neljästi päivässä hänen luonaan. Sanoin, ettei äiti pärjää, koska häntä piti koko ajan vahtia.
Huomasin, että muistisairaus eteni sykäyksittäin. Vapaapäivinäni siskoni hoiti äitiä. Kerran jätimme äidin noin tunniksi yksin, kun lähdimme kauppaan. Äiti ei ollut aiemmin poistunut kotoa, mutta nyt kävi toisin. Äiti ei muistanut, mitä sovimme ja lähti kodistaan kaupungille. Hän oli hädissään kävellyt edestakaisin kotinsa kadun toisella puolella, eikä osannut kotiin.
Läheisen liikkeen henkilökunta oli mennyt kysymään äidiltä, onko jokin hätä. Äiti ei osannut kertoa missä asui ja he soittivat poliisin ja ambulanssin. Onneksi siskoni saapui paikalle, ja tämä tilanne sentään päättyi onnellisesti.
Hilkka Nivukoski
terveydenhoitaja-sosionomi, kuntavaaliehdokas (kd.), Oulu