Helle hyväilee hipiää, kun kävelen kohti Vanhaa Paloasemaa odottavin mielin. On alkamassa tilaisuus, jossa kempeleläinen kirjailija Ari Paulow kertoo tuotantonsa taustoista. Ovella on ruuhkaa. Päästän seniorikansalaiset sisään ensin, ennen kuin itse pujahdan sisään viileään ilmaan.
Ravintolasali on ruuhkasta huolimatta yllätyksekseni tyhjä! Vain kolme henkilöä istuu nurkkapöydässä ja baarimikot porisevat keskenään tiskin takana. Käyn mutkan yläkerrassa – luulen olevani väärässä paikassa. Lopulta tarjoilijalta kysyn, onko täällä kirjailijailta alkamassa. Kyllä, kirjailija on tuolla, hän vinkkaa.
Menen ja kättelen Paulowin. Hän kertoo, että on tapahtunut ikävä päällekkäisbookaus, ja hänen on pian lähdettävä Suomalaiseen kirjakauppaan toiseen tilaisuuteen. Paikalla on kuitenkin yhteensä nyt neljä kuulijaa, joten päätämme istua sohvalle ja rupatella tovin.
Paulow on miellyttävä mies. Hän kertoo avoimesti ja selkeästi omasta urastaan, miten hän Jerry Cottoneista jatkoi kannustuksesta omaan oululaisdekkariin ja edelleen viimeisimmäksi nuortenkirjaan. Sitten hänen on jo mentävä. Itse jään odottamaan Vanhan Paloaseman katkarapuvoileipää ja mietin, miten onnistunut tilaisuus tämä kaiken kaikkiaan lopulta olikaan.
* * *
Seuraavana päivänä ajan leveitä kaistoja pitkin Liminkaan. Olen tyytyväinen, sillä saan samalla tutustua Limingan upouuteen, näyttävään kirjastorakennukseen. Sinne on tulossa myös Pelle Miljoona kertomaan tuotannostaan.
Kirjastosaliin on raivattu hyllyjen keskelle tilaa tapahtumalle. Paikalla on kymmeniä ihmisiä. Pienet lapset ovat asettuneet jättityynyille eturiviin. Itse istuudun heti heidän taakseen paraatipaikalle. Kaksi tyhjää tuolia, mikrofonit, lattialla luikertelevat johdot, kitara ja huuliharppu odottavat edessämme.
Estradille astelee kaksi miestä. Toisella on pitkät punaiset rastat ja hattu, toinen on kalju, ja korvarengas erottuu hyvin. Eturivissä on säpinää: ”Se on tuo!” ”Eiku tuo!” ”Tuo!” ”Eiku tuo!”
Liikehdintä loppuu, kun rastapäinen estradilla osoittaa sormellaan kaljua ja kuiskaa huulia selkeästi liikutellen: ”Tuo!” Yleisö nauraa.
Esikoiskirjansa Hammaskeijo omakustanteena vasta julkaissut ja Möllärimestariksikin valittu Janne Nevala alkaa haastatella Pelle Miljoonaa. Pelle puhuu paljon. Hän kertoo mainioita tarinoita uransa varrelta ja esittää välillä kappaleitaan.
Käy selväksi, että Pelle kirjoittaa talvet ulkomailla, viimemmäksi Meksikossa, ja keväät, kesät ja syksyt hän keikkailee Suomessa. Talvella ei muusikolle ”tällä alalla” ole kysyntää. Mutta se sopii Pellelle. Paljon puhutaan myös uudesta kirjasta Puerto Salera.
Nevala pitää vierasta hyvin. Lapsetkin kuuntelevat, erityisesti silloin, kun Pelle laulaa. Nuoret neidit kikattelevat. Vaikka maailma muuttuu, kuten Pelle moneen kertaan toteaa, bändärit eivät ehkä milloinkaan.
* * *
Lauantaina samassa paikassa odotan Kauko Röyhkää. Väkeä on edellispäivää jonkin verran vähemmän, ja silti osa jää seisomaan oven suuhun. Nyt olisi tilaa tyynyilläkin, mutta istun mukavasti eiliselle paikalleni.
Kauko Röyhkä tulee Janne Nevalan kanssa esiin ja esittää Paha maa -kappaleensa. Kirjaston akustiikka sopii musiikille hienosti.
Haastattelussa lähdetään kirjastomuistoista. Röyhkä puhuu nostalgisesti entisestä Oulusta ja muistelee Pellossa kirjoja suositellutta kyhmyselkäistä kirjastohoitajaa.
Röyhkän mukaan 1970-luvun Oulussa nuorella pojalla oli valittavissa joko urheilu tai uskonto - tai kirjasto. Hän valitsi kirjat, ja miehistyessään hän koetti hurmata naisia baareissa kertomalla tulevansa pian kirjailijaksi. Vuonna 1980 elämä muuttui kerralla, sillä tänä samana vuonna Röyhkältä julkaistiin sekä esikoiskirja että debyyttilevy.
Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Kauko Röyhkä on ollut Finlandia-ehdokkaana, hänen kirjastaan on tehty elokuva ja Miss Farkku-Suomelle on tulossa jatko-osa. Kauko Röyhkä on nykyään myös jonkinsortin Facebook-ilmiö, ja parhaista sosiaalisen median paloista lienee tulossa jossain vaiheessa myös julkaisu ulos.
Lopuksi Röyhkä esittää kappaleensa Talo meren rannalla ja Minä haen nimmarin.
* * *
Muusajuhlien ohjelmassa on ollut erittäin kiinnostava sarja kirjailijahaastatteluja. Sarjassa Essi Kummu, Ari Paulow, Tomi Kontio, Pelle Miljoona ja Kauko Röyhkä ovat kertoneet kirjoistaan ja suheestaan taiteen tekemiseen. Osa tilaisuuksista oli järjestetty yhteistyössä Limingan Taiteilua-tapahtuman kanssa. Valitettavasti kansankriitikko pääsi osallistumaan tilaisuuksista vain kolmeen.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.