Kun Alavieskasta kotoisin oleva Teemu Kattilakoski lopetti hiihtouransa vuonna 2011, hän lukeutui Suomen maajoukkueen konkarihiihtäjiin. Vapaan hiihtotavan spesialistina tunnettu Kattilakoski edusti Suomea arvokisoissa ja maailmancupeissa reilun kymmenen vuoden ajan.
Kaleva.fi tavoitti Kattilakosken Lahden MM-kisojen aikaan tiistaina aamupäivällä ja kysyi, mitä Oulussa asuvalle hiihtäjälle nykyään kuuluu.
Terve Teemu, mitä kuuluu?
– Kiitos ihan hyvää. Pikkuisen tässä flunssan oireita puskee päälle. Olin viime viikonloppuna Lahdessa katsomassa kisoja, ja sunnuntain sprinttiviestissä palellutin itseni ja olin melko jäässä. Arvelinkin, että varmasti flunssa iskee, jos huono tuuri käy. Mutta muuten ei mitään valittamista.
Minkälainen oli Lahden tunnelma?
– Oikein hieno tunnelma oli joka päivä, varsinkin lauantaina. Ja sunnuntaikin, kun tupa oli melkein täynnä, oli äärimmäisen hieno tunnelma.
Vieläkö maastohiihto on lähellä sydäntä?
– Tottahan toki on, mihinpä se siitä häviäisi. Kun tuolla on yhä vanhoja joukkuekavereita viivalla, niin kyllähän sitä seuraa silmä tarkkana kisoja.
Milloin viimeksi olet hiihtänyt kisanumero rinnassa?
– Väittäisin, että se on Dolomitenlauf ollut Itävallassa. En muista oliko vuonna 2013 vai 2014. Me tehtiin parin ystäväperheen kanssa lomareissu ja kunhan vain hiihdeltiin kisa läpi. Se on todennäköisesti viimeinen.
Vuonna 2009 olit voittamassa MM-pronssia Suomen viestijoukkueessa. Muut hiihtäjät olivat Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi ja Ville Nousiainen. Millaisia muistoja joukkuekavereista on?
– Kyllähän heistä on viimeisen päälle lämpimät ja mukavat muistot. Samin kanssa ollaan oikeastaan Lahden 2001 kisoista asti kierretty samoja kisoja. Meillä on pitkä yhteinen historia. Samoin Matin kans on pitkä historia ja Villekin nousi 2000-luvun alkupuolella joukkueeseen. Oikein hyvät muistot.
Varsinkin Jauhojärvi tunnetaan värikkäänä persoonana. Onko jäänyt jotain erityisiä muistoja mieleen?
– Samista on niin paljon muistoja ja hyviä juttuja, että siinä menisi päivä, jos niitä alkaisi kertaileen. Samihan on värikäs persoona ja oma itsensä julkisuudessa. Kulisseissa Sami on ihan samanlainen velmuilija, mikä hän on mediassakin. Erittäin hauska ja pidetty persoona.
Millä mielin olet seurannut Lahden MM-kisoja?
– Oikein hyvillä mielin. Tuloksethan ovat olleet huikean hyviä. Sunnuntaina kultamitali meni minun mielestä kaatumiseen ja törmäykseen, mutta siitä huolimatta mitali tuli. Huikean hyvinhän kisat on mennyt, ja kisat eivät ole vielä puolessa välissäkään. Hyvältä näyttää.
Edustit aktiiviuran aikaan Alavieskan Viriä, mutta asut nykyisin Oulussa. Miten on, pysyy junki yhä hyvin kädessä?
– No, ei ole junki kyllä montaa kertaa ollut kädessä. Mutta kyllä minä veikkaan, että se jollain lailla pysyisi kädessä, jos sitä johonkin hommaan pitäisi käyttää.
(Toim. huom. Junki on lyhytperäinen, pieni puukko ja tunnettu tarvekalu Alavieskassa.)
Kaleva.fi kysyy kuulumisia henkilöiltä, jotka ovat tuttuja Oulusta tai muualta lähiseudulta. Kerro alla olevaan kommenttilaatikkoon, kenen kuulumisia sinusta toimituksen kannattaisi kysyä.
