Vähän väliä voi lukea lehdistä, kuinka eri lajeja on sukupuuton partaalla. Onko suojelijoilla tullut mieleen, että isojen ja pienten petojen suojelu on yksi suuri syy esimerkiksi monien pienten ja suurempien lintujen katoon. Monilla alueilla epätasapaino on huomattava. Täysin rauhoitettuja ovat susi (metsästys poikkeusluvalla), maakotka, merikotka, kaikki haukat ja pöllöt. Karhua ja ilvestä sentään annetaan hiukan metsästää. Pienpetoja on luonnossa paljon, minkit, näädät, supikoirat, ketut, mäyrät ja niin edelleen.
Jokainen peto tarvitsee ravintoa, lihaa. Ihminen on ravintoketjun huipulla, ja ihminen elinkeinoineen on myös huomioitava.
Tällä hetkellä tuntuu, että päätöksentekijät kuuntelevat enemmän massahysteriassa olevaa ”luonnonsuojelijoiden” joukkoa kuin ihmisiä, jotka elävät itse joka päivä luonnon keskellä ja näkevät ja tuntevat nahoissaan tämän kieroutuneen ylisuojelun.
Sukulaiseni tilalla sudet tappoivat kesällä 2021 nautoja eri kerroilla yhteensä 30.