Aikoinaan mattolaitureita ei juurikaan kunnostettu, kun piti olla tulossa kuivanmaan juoksevalla vedellä ja viemäröinnillä varustetut tilalle. Postilaatikoilla/roskiksella muistan tuolloin väitetyn, että joku henkilö tai instanssi oli unohtanut asian.

Meille mattojenpesu oli selvä kulttuuritapahtuma. Edesmennyt, yleensä hyvin puolensa pitävä puolisoni saattoi tarjota seuraavalle: ”Mulle riittää puoli pöytää, tuu vain tähän noitten pienien mattojen kanssa.”