Käytin lomapäivän aamusta pari tuntia kotiani lähimpänä olevassa metsikössä kävelyyn ja seisoskeluunkin. Kuuntelin kaupungin ja metsän sekoittuvia ääniä, ja yritin tunnistaa jopa lintuja. Nautin raikkaasta ilmasta ja käynnistyvästä aamusta.
Tuulen huminassa muistin kerrostalokotini pihasta muutama vuosi sitten kaadetun ison koivun. Kaataminen muutti oleellisesti pihan ääniä ja ikkunani maisemaa. Puun oksat eivät enää heiluneet ikkunan takana enkä tiedä, minne puussa aamukokousta viettävät varikset lähtivät.
Tätä kaikkea ehdin miettiä lähimetsäkävelyllä. Kun oli aika palata omaan arkeeni kerrostalokotiini, oloni oli kuitenkin seesteinen ja levollinen. Huomasin aloittavani päivän etäopinnot hyvällä mielellä, eikä muutaman tunnin istuminen koneen äärellä tuntunut työläältä ajatukselta.
Monien tutkimusten perusteella luonnon läheisyys elinympäristössä muun muassa lisääkin onnellisuutta ja lievittää stressiä. Hetken irtiotosta saa siis monenlaisia hyötyjä!
Mietin usein lähiluontoani. Lähiluontoni on puiston puut, jotka ohitan kauppaan mennessäni. Kohta siinä on kevään merkkinä silmut.
Lähiluontoani on koulun pihassa oleva pensaikko. Kesällä siinä pyörii perhosia, joita tiedän lähellä asuvan rouvan käyvän katselemassa.
Lähiluontoani on jatkuvasti pienenevä metsäinen alue, jossa käyn iltalenkillä, sekä rantakivet, joilla käyn toisinaan istumassa katselemassa veden liikettä.
Itselleni lähiluonto metsineen on ehdottoman arvokas henkireikä, kuten monelle muullekin suomalaiselle. Tutkimusprofessori Juha Hiedanpään (2023) mukaan suomalaiset arvostavat metsiä. Kaupunkioloissa lähimetsillä on todistetusti myös eniten terveys- ja hyvinvointivaikutuksia verrattuna muunlaisiin viheralueisiin.
Hiedanpää muistuttaa muun muassa luonnosta saatavista mielenterveyshyödyistä. Näillä hyödyillä on luonnollisesti merkittävä taloudellinen vaikutus, mutta, Hiedanpäätä lainatakseni, näkyykö tämä kaavoituksessa tai budjetissa?
On tärkeä tiedostaa lähiluonnon korvaamattomuus. Lähiluonto on jatkuvan muutoksen uhan alla. Luontoa, myös lähiluontoa, kavennetaan jatkuvasti puu kerrallaan, nurmikko kerrallaan, pensas kerrallaan. Kuitenkin lähiluonto on se tärkein, jokapäiväinen luontomme, joka ilahduttaa ja viihdyttää meitä kaikkein useimmin myös silloin, kun meillä ei ole aikaa lähteä yhtään kauemmas.
Lähiluonnon säilyminen ja tavoitettavuus on jokaisen vastuulla ja vaikutuspiirissä. Siksi itseltään voikin kysyä, missä on lähiluontoni? Mitä tekisin sen säilymisen toteutumiseksi?
Pia Pyhtilä
kaupunkien lähiluonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut, äiti ja työssä käyvä opiskelija, Oulu