Minun nä­köi­se­ni juh­la­pöy­tä

Teresa Leskinen, Jenni Rutonen ja Jukka Huhtala esittelevät oman näkemyksensä pääsiäiskattauksesta

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon johtajan Teresa Leskisen pääsiäisessä on tänä vuonna aivan uusia vivahteita. Niitä perinteiseen ortodoksijuhlaan tuo Intiasta adoptoitu Ajai Nikolas, 3,5. Ajai saapui Suomeen vuosi sitten jouluna ja on nyt alkanut muistaa varhaislapsuuttaan kotimaassa. Poika väitti jokin aika sitten yllättäen, että on nähnyt pellolla norsuja.

"Luulin hänen tarkoittavan suomalaisia lehmiä laitumella. Ajai kuitenkin vannoi nähneensä norsujen käyskentelevän pellolla, kun häntä oli viety Intiassa autolla lastenkodista lääkäriin", kertoo Leskinen.

Pöydässä on ortodoksiperinteiden mukaisen liinan päällä kaksi norsua, jotka ovat itse asiassa intialaisia joulukoristeita.

Lasten maailma on mukana monella muullakin tavalla: on virpomisvitsoja, sipulilla värjättyjä kananmunia, lasisia koristemunia, käsinmaalattuja puumunia ja tietenkin namuja.

"Ajai ei muuta söisikään kuin kananmunia, ja nehän kuuluvat pääsiäiseen."

Leskinen on viettänyt ortodoksipääsiäistä lapsesta saakka ja paastoaa ennen pääsiäistä syömällä yksinkertaista ruokaa.

"Ajain takia on nyt kuitenkin ylläpidettävä normaalia ruokavaliota jo uuden kotimaan ruokakulttuurin omaksumiseksi. Toisaalta paastosääntö armahtaa juuri lapsia, vanhuksia ja sairaita, joiden ei tarvitse paastota."

Esille pantu kattaus on Leskisen mukaan joko ensimmäisen pääsiäisaamun aamiaispöytä tai toisen pääsiäispäivän kahvipöytä.

"Aamiaispöytä voisi olla "dagen efter" -kattaus, kun on yöllä juhlittu paaston loppumista ja pääsiäisen ilosanomaa."

Ilmoita asiavirheestä