Pääkirjoitus: Me­taa­nia ei saa päästää il­ma­ke­hään – iki­rou­dan su­la­mi­nen on koh­ta­lo­kas­ta

Sanna Marin: Pää­mi­nis­te­ri vas­tai­li toi­mit­ta­jien ky­sy­myk­siin juh­li­mi­ses­taan

Essee
Tilaajille

"Mi­nul­le lintu on kutsu tulla läs­näo­le­vak­si aina ja kaik­kial­la", kir­joit­taa lin­tu­ret­kil­lä va­lais­tu­nut Pauli Tapio

Ilo ja inspiraatio kuohahtavat sydämessä ja sitten haihtuvat pois. Tähänkin sisältyy opetus: elä, koe, päästä kokemus menemään.

Oletko koskaan käynyt linturetkellä itseäsi asiantuntevammassa seurassa? Siinä oppii paljon – linnuista, tietysti, mutta laajemminkin: havaitsemisesta, ja tiedon ja kielen ja havaitsemisen suhteesta, ja siitä, miten tietoisuus ja alitajunta yhdessä avautuvat ympäristölle.

Muutama vuosi sitten olin neljän hengen porukalla Sipoonkorvessa. Metsästä kuului “piip”, ja yksi kävelykumppaneistani sanoi: “käpytikka”. Ihmettelin, miten tuollainen mitätön piipahdus on mahdollista tunnistaa noin itsevarmasti. “Noh”, minulle kerrottiin, “käpytikan kutsuääni kuulostaa koiran purulelun vingahdukselta”.