Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Mil­lai­nen olisi tu­le­vai­suus ilman mie­li­ku­vi­tus­ta?

Nuorten tulevaisuususko on heikentynyt tavalla, jota emme voi enää ohittaa. Yhä useammalle huominen ei näyttäydy mahdollisuuksina, vaan epävarmana selviytymistaisteluna. Kun emme uskalla kuvitella toisenlaista maailmaa, emme myöskään jaksa uskoa, että se on mahdollinen.

Lasten ja nuorten säätiön Tulevaisuuskuva 2025 -selvitys osoittaa, kuinka suppeiksi nuorten tulevaisuuskuvat ovat muodostuneet. Unelmat eivät enää ulotu avaruuteen, teknisiin läpimurtoihin tai yhteiskunnallisiin harppauksiin.  Se, mikä ennen oli itsestään selvää, on nyt tavoite. Nuoret toivovat perusturvaa: rauhaa, toimeentuloa ja terveyttä.

"Nuorten mielikuvitus vahvistuu, kun joku kuuntelee, uskaltaa kysyä ja ottaa heidän ajatuksensa vakavasti."

Elämme ajassa, jossa kriisit täyttävät uutisvirran ja epävarmuus tuntuu pysyvältä. Kun nykyhetki horjuu, myös mielikuvitus kapenee jaon helpompi nähdä uhkia kuin vaihtoehtoja. Ilman kykyä kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ei synny rohkeutta rakentaa niitä. Mielikuvitus ei ole pakoa todellisuudesta, vaan sen avulla syntyvät uudet ratkaisut, keksinnöt ja yhteiskunnalliset muutokset. Siksi sen hupeneminen on huolestuttavaa.

Voimme kuitenkin kaikki vaikuttaa siihen, millaisena tulevaisuus näyttäytyy nuorten silmissä. Millaisesta tulevaisuudesta puhumme ääneen nuorten kuullen? Annammeko tilaa myös rohkeille, keskeneräisille unelmille, vai ohjaammeko ne nopeasti takaisin "realismiin"?

Nuorten mielikuvitus vahvistuu, kun joku kuuntelee, uskaltaa kysyä ja ottaa heidän ajatuksensa vakavasti. Pienikin rohkaisu voi avata oven uudenlaiseen ajatteluun. Tulevaisuus syntyy vasta, kun joku uskaltaa kuvitella sen.

Noora Kupari

ohjelmapäällikkö, Lasten ja nuorten säätiön Tulevaisuuskoulu

Jonna Peltola

viestintäjohtaja, Tieto