Venäjän drooniparven tunkeutuminen Puolan ilmatilaan konkretisoi jälleen sen, millaisen häirikkövaltion kanssa muu Eurooppa ja etenkin Venäjän rajamaat joutuvat elämään.
Todennäköisesti Venäjä halusi mitata EU:n ja Naton reagointikykyä ja -tahtoa. Pois ei voi sulkea mahdollisuutta, että jokin vakavampi testi lähiaikoina kohdistuu myös Suomeen. Venäjällä on aina ollut käytössään monipuolinen likaisten operaatioiden työkalupakki.
Keskiviikkoyön tapahtumien jälkeen Suomessa on entistäkin helpompi perustella puolustuskyvyn vahvistamista. Eduskunnassa yksimielisyys asiassa oli keskiviikkona yhtä edustajaa lukuun ottamatta rikkumaton.
Kansallista yksimielisyyttä tukee sekin, että puolustusmenojen jyrkkä korotus ei ole vielä täydellä painolla iskenyt valtiontalouteen ja kansalaisten arkeen. Tämä vaihe lähestyy kuitenkin vääjäämättä.
Puolustusmenojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on tällä hetkellä 2,5 prosenttia. Se merkitsee noin 6,5 miljardin euron vuotuisia puolustusmenoja.
Neljän vuoden päästä BKT-osuuden on määrä olla kolme. Tämä nosto tietää neljän vuoden kuluessa yhteensä noin 3,7 miljardin lisämenoja.
Miljardien vilinä jatkuu 2030-luvulla, sillä Nato-velvoitteen mukaan puolustusmenojen osuuden BKT:stä on oltava vuonna 2035 jo viisi prosenttia. Siitä 1,5 prosenttiyksikköä voidaan kuitenkin jäsenmaissa suunnata puolustusta tukeviin kansallisiin investointeihin kuten infrastruktuurin rakentamiseen.
Jo valtion ensi vuoden budjettiin sisältyy kuuden miljardin euron tilausvaltuus. Sen käyttö tosin painottuu ensi vuosikymmenen alkupuolelle. Maavoimien vanhenevaa kalustoa modernisoidaan ja uusia kykyjä hankitaan myös Ukrainan sodan oppien perusteella.
Jos Suomi ei koe ennennäkemätöntä talousihmettä, puolustuksen tähden muista valtion menoista on tingittävä. Missä budjettien osissa punakynä heiluu, tulee jo koettelemaan yksimielisyyttä. Seuraavan ja sitä seuraavan hallituksen saksimisurakka tuskin on helpompi kuin nykyisen.
Olennaista on muistaa, että vahvan puolustuksen luoma pelote estää sotia ennakolta ja että sodan kustannukset ovat aina raskaammat kuin rauhantilan ylläpidon.
Keskeisenä tavoitteena puolustusmenojen käytössä pitää vastedeskin olla se, että Suomi tekee hankintoja kotimaasta. Puolustusteollisuudessa on huippuosaamista myös Oulun seudulla. Kotimaiset hankinnat myös tukevat oman teollisuuden mahdollisuuksia viennissä.
EU:n tuki ja lainat pitää samalla pyrkiä täysillä hyödyntämään. Komissio on ehdottanut Suomelle rajojen ja muuttoliikkeen valvontaan lähivuosina peräti 1,6:ta miljardia euroa. Puolustukseen Brysselistä on tarjolla miljardi euroa niin sanottua SAFE-lainaa, jonka takaisinmaksussa on kymmenen vapaavuotta.
Suomen päättäjien pitää pontevasti kuuluttaa Venäjän rajavaltioiden kriittistä merkitystä koko Euroopan puolustukselle. Tämän seikan pitää näkyä tuen määrässä vastedeskin.