Sote-asiat puhuttavat kiivaasti. Onko rahaa ja onko hoitajia? Kuka pääsee hoitoon tai leikkaukseen ja kuka ei?
Valtio on korviaan myöten velkainen. Soteen rahaa pannaan vuosittain yli 26 miljardia veroeuroja, mutta sekään ei näytä olevan tarpeeksi. Vuoroaan odottavia asiakkaita riittää niin terveyskeskusten kuin sairaaloidenkin jonoissa.
No samaan aikaan isolla osalla ihmisistä, myös eläkeikäisillä, on autoja, kesämökkejä, pörssiomistuksia, talletustilejä, osakehuoneistoja ja muuta mammonaa niin, että varmasti ei jäljellä olevassa elämässä enää jokaista omaisuuseuroa ehdi käyttämään.
Mikähän lienee, että vuosikymmenien aikana mammonan kerääminen hamaan loppuun asti tuntuu olevan jotenkin viisaampaa kuin päästä viettämään parempilaatuista elämää hakeutumalla vaikkapa lonkka- tai polvileikkaukseen.
On helppo laskea, että jos omistat vaikkapa pienen sijoitusasunnon vuokrakäyttöön, sen myymällä saat vaihdatettua tarvittaessa jopa kaikki lonkka- ja polvinivelet yksityisen palvelutarjoajan hoitamana. Ei tarvitse jonottaa ja kärsiä 18 pitkää kuukautta buranaa syöden ja öitä valvoen.
Kun seuraa keskusteluja näistä hoito-, hoiva- ja terveyspalveluiden asioista, näyttää selvältä, että kivulias ja sairas sinnittelee mammonastaan huolimatta ja odottaa leikkaukseen tai hoivaan pääsyä julkiselle puolelle. Kaiken lisäksi usein myös perilliset ovat jyrkästi sitä mieltä, että meidän mummoa tai pappaa ei yksityisillä hoideta, koska se maksaa liikaa ja joudutaan syömään perintöeuroja.
Niinköhän on, että tämä on nyky-yhteiskunnan asukkaan elämän tarkoitus? Vai onko tässä jotain asennemuutosta hyvä löytää meidän jokaisen omasta ajatusmaailmastamme. Eli ne, joilla on mammonaa, käyttäköön mammonansa oikein. Oman terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Myös perillisten soisi ymmärtävän, että asiat on hyvä laittaa arvojärjestykseen.
Sote-alueiden rahoista ja keinoista päättäviltä toivon, että edellä kerrottua tilannekuvaa lähestyttäisiin rivakasti palvelusetelien käyttöä lisäten. Toinen tarpeellinen työkalu olisi jo käytössä oleva, mutta vähän tunnettu niin sanottu käänteinen asuntolaina, jolla iäkäs omistaja voisi jatkaa asumista tutussa asunnossaan ja käyttää sen rahallisen arvon hoito- ja hoivapalveluihin elämänsä hopeahapsivaiheessa. Kelan sopisi toimia tässä käänteisen lainan takuujärjestäjänä liikepankkien sijasta.
Tapio Hannula
Oulu