Olen 84-vuotias Karjasillan seurakunnan jäsen ja sairastan parantumatonta syöpää. Olen vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta luultavasti minulla ikäni ja sairauteni perusteella on elinaikaa korkeintaan joitakin vuosia. Siksi haluaisin valmistautua lähtööni mahdollisimman hyvin jo etukäteen.
Haluaisin ostaa uurnahautauksen paikan Oulun hautausmaalta, ja lunastaa hautapaikalle asianmukaisen hautakiven. Kiveen kaiverruttaisin henkilötietoni kuolinpäivää lukuunottamatta, joka päivämäärä jäisi omaisteni täytettäväksi poismenoni jälkeen.
Hautausmaan toimistossa minulle kerrottiin, että tämä ei ole mahdollista. Perusteluna oli, että vainaja voisi tulla haudatuksi toisaalle, ja hautapaikka jäisi tyhjäksi. En kuitenkaan usko, että näin monestikaan tapahtuisi, sillä hautapaikka ja muistokivi maksavat jo tuhansia euroja.
Minusta tuo on käsittämätön kielto. Hautapaikan lunastaminen ja muistokiven valmistelu ennen kuolemaani on kuitenkin viimeinen toiveeni. Yleensä on tapana täyttää vainajan viimeinen toive mahdollisuuksien mukaan.
Miksi kirkko suhtautuu kylmästi tähän kohtuulliseen toiveeseen, ja ovatko nämä hautaustoimen säännöt kiveen hakattuja?
Pentti Korhonen
diplomi-insinööri, Oulu