Ihmiskuntaa vaivaa tänä päivänä tulevaisuusvisioiden silmiinpistävä kato. Inspiroivat ja rohkeat tulevaisuuden visiot loistavat poissaolollaan, mikä alati kriisiytyvässä maailmassa luo usein voimattoman ja toivottaman olon.
Aina ei ole kuitenkaan ollut näin. Vielä vuonna 1964 USA:n presidentti Lyndon B. Johnson sanoi puheessaan, että vain meidän mielikuvituksemme asettaa rajat yhteiskunnalle ja pystymme muovaamaan sen juuri sellaiseksi kuin sen itse haluamme.
Siispä nykyajan yhteiskuntakeskustelussa onkin perin lohdutonta, miten tulevaisuutta ei enää visioida yhtä innokkaaseen tyyliin, vaikka esimerkiksi teknologiset edellytykset antaisivat siihen huomattavasti tuota aikaa enemmän aihetta. Edistykselliset tulevaisuusvisiot tunnutaan oitis leimattavan utopistiksesi haihatteluksi, ja keskustelu tyssää alkutekijöihinsä. Syvällistä, tulevaisuuttamme todella pohdiskelevaa ja visioivaa keskustelua on siis vaikeaa saada aikaan.
Toki kehitystä parempaankin päin on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana. Erityisesti ennennäkemätöntä vaurautta kohdanneissa länsimaissa ihmisten jokapäiväinen elämä on uusien innovaatioiden myötä helpottunut monelta osin. Meillä on esimerkiksi nykyään kaikilla taskuissamme laite, jolla pääsemme käsiksi kaikkeen ihmiskunnan historian aikana kerättyyn tietoon.
Ihmiskunnan viimeaikainen kehitys rajoittuu kuitenkin pitkälti vain teknologisiin innovaatioihin, aivan kuin kaikki muu ympärillämme – kuten yhteiskunta ja talous – olisi jotenkin luonnon lakien määrittelemää, ja näin ollen vääjäämätöntä sekä muuttumatonta. Edellä mainittujen osalta kehitys tuntuu nykyään paikoitellen jopa taantuvalta.
Miksi emme osaa visioida tulevaisuuttamme rohkeammin ja inspiroivammin? Kuten Johnson jo aikanaan sanoi, meillä on kaikki valta muovata tulevaisuudestamme sellaisen kuin itse haluamme. Emmehän siis kadota kykyämme visioida tulevaisuuttamme; onhan se meidän ainoa suuntamme.
Kalle Alin
Oulu