Asiantuntijat ovat harmitelleet, ettei Oulun matkakeskuksesta järjestetty kymmenen vuotta sitten avointa arkkitehtuurikilpailua, vaikka hanke oli kaupungin kannalta erittäin keskeinen ja merkittävä.
Kilpailun avulla olisi voitu saada vaihtoehtoisia näkemyksiä keskuksen ja koko Oulun laajan ratapiha-alueen suunnitteluun.
Kun Lemminkäinen Talo Oy paraikaa hakee Oulun kaupungilta matkakeskuksen tontin asemakaavaan muutosta, ei arkkitehtuurikilpailusta taaskaan puhuta halaistua sanaa, vaikka rakentamisen luonne ja ulkonäkö ovat olennaisesti muuttumassa.
Keskeisin syy nykyiseen hiljaisuuteen kilpailuasiassa on se, ettei kaupunki voi järjestää kilpailua toisen omistamalle tontille. Lemminkäinen taas haluaa päästä mahdollisimman pian töihin käsiksi omien suunnitelmiensa mukaan.
Radan toisella puolella sijaitsevan linja-autoaseman ja Matkahuollon suuren tontin käytöstä kaupunki sen sijaan suunnittelee järjestävänsä arkkitehtuurikilpailun. Siinä osapuolina olisivat kaupungin lisäksi Senaatti-kiinteistöt, VR ja Liikennevirasto.
Asemakaava ohjaa hanketta
Kaupungin nykyisen virkamiesjohdon mielestä matkakeskushanketta on mahdollista ohjata riittävästi asemakaavan muutosprosessin ja maankäyttösopimusten kautta.
”Kaavoitus on kaupungin monopoli, joten kaupungilla on paljon vaikutusvaltaa siihen, miltä lopputulos näyttää”, sanoo Oulun yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden ja liikelaitosten apulaiskaupunginjohtaja Matti Matinheikki.
Lemminkäinen esittää ensin kaupungille, miten se haluaisi matkakeskuksen toteuttaa. Lautakunta käsittelee asioita luonnos- ja ehdotusvaiheiden aikana useampaan kertaan. Lautakunta saa myös palautetta osallisilta ja tekee lopulta esityksen asemakaavasta valtuustolle.
Tornitaloja radan varteen
Matkakeskuksen suunnittelun aloitti VR omistamalleen tontille yhdessä silloisen liikenneministeriön kanssa. Tarkoitus oli saada rautatieasema ja linja-autoasema saman katon alle.
VR valitsi yhteistyökumppaniksi ja kiinteistöjalostuksen asiantuntijaksi rakennusliike Palmberg Oy:n. Myöhemmin VR myi maa-alueen Lemminkäinen Talo Oy:lle, johon Palmberg oli fuusioitunut.
Maa-alueeseen sisältyivät myös merkittävät rakennusoikeudet, jotka olivat syntyneet asemakaavan mukana. Rakennusliike ei ottanut riskiä, että se olisi ostanut maa-alueen, jonka kaava ei ollut valmis rakennettavaksi.
Pattitilanteeseen ajauduttiin vuonna 2011, kun mahdollinen sijoittaja, jolle matkakeskuksen konseptia ja maaomaisuutta suunniteltiin myytäviksi, vetäytyi hankkeesta. Muut sijoittajat eivät olleet kiinnostuneita lähtemään mukaan.
Lemminkäinen haluaisi rakentaa poistuneiden liiketilojen sijaan kolme tai neljä 16-kerroksista asuntotornia. Matkakeskusosa säilyisi kutakuinkin entisellään.
”Rahoitusrakenne on uudella konseptilla enemmän yhtiön omissa käsissä. Kun alueesta tulee näin voimakkaasti asuntorakennuspainotteinen, Lemminkäinen ei oletettavasti tarvitse siihen sijoittajaa”, arvioi Matinheikki.