Valtiovaltamme oikeutta kerätä veroja ei voida kiistää, näin ohimennen sanoen se osaa kerätä niitä varsin hyvin. Rahat kuitenkin auttavat ylläpitämään yhteiskuntamme toimintoja. Kansalaiset maksavat veronsa, jotta julkiset palvelut pysyisivät laadukkaina.
Veronmaksajilla on kuitenkin oikeus ja velvollisuus kysyä kohdennetaanko annetut verorahat sellaisella tavalla, joka oikeuttaa verojen keruun nykyisessä luokassaan.
Valtion kassalla käyvät monet. Lista on loputon. Montaa kirstulla kävijää ei voida moittia siellä käymisestä, anojalla on aina aihetta.
On kuitenkin oikeudenmukaista kysyä kaikilta kirstulla kävijöiltä "Käytätkö rahasi viisaasti?" Käytetäänkö järjestöille ja yhdistyksille myönnetyt rahat tehokkaasti? Tarvitsevatko tietyt yhdistykset todellakin niin paljoa rahaa, ja tarvitseeko samaa asiaa ajavia yhdistyksiä olla niin montaa?
Washington-monumentti syndrooma on iskenyt kaikkiin niihin yhdistyksiin ja järjestöihin, joilta on näkyvästi leikattu. Kyseisen syndrooman oireilu on järjestöjen tuottoisimpien ja arvostetuimpien toimintojen sulkeminen. Tällä taktiikalla kaikkia säästö- ja tehokkuustoimia halutaan pitää panttivankeina, jottei yksikään johtava taho joutuisi oikeasti tiivistämään alla olevaa hallintoaan tai luoja varjele, joudu nipistämään omasta palkastaan.
Mikä onkaan parempaa, kuin itse kylpeä rahassa ja syyttää muita siitä, ettei rahaa ole toimintaan. Taloudellisen vastuunkannon voikin näin nokkelasti siirtää itseltään muille! Väitä, että leikkaukset johtavat perikatoon, vaikka oikea syy huonoon taloudelliseen tilanteeseen voisi olla heikkolaatuinen taloudenpito ja ansaitsemattomat palkankorotukset.
Tämä ei tietenkään päde kaikissa tilanteissa, mutta toimii hyvänä aivovoimisteluna ja hypoteettisena tilanteena, jota voisi varmana soveltaa moneen valtion kassalla käyvään tahoon.
Jos meillä on tahtoa, me kykenemme käyttämään verorahat järkevämmin ja tehokkaammin. Me kykenemme rahoittamaan omat julkiset palvelut ja rukkaamaan ne tehokkaimmiksi, paremmiksi kuin koskaan ennen. Parhain keino varmistaa, että rahamme riittävät koulujen, sote-palveluiden, ynnä muiden tärkeiden valtion tehtävien rahoittamiseen on kattava verovarojen käytön yhteiskunnallinen uudelleenarviointi.
Tarvitsevatko tietyn tahon järjestöt miljardien avustusta, jos vaikkapa sote-palveluita kyettäisiin vahvistamaan sillä rahalla? Tällaisella toiminnalla julkiset palvelut eivät jäisi nielemään pölyä yksityisen puolen ahmiessa tilaa sote-puolella ja takoen rahaa kohtuuttomilla hinnoilla. Ajat ovat vaikeat, Matti kukkarossa, mutta maalaisjärjellä tästäkin selvitään.
Jani Leppänen
ps-aktiivi, Muhos