Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta pihtisynnytti viime metreillä ennen joulutaukoaan esityksen sairaalaverkon karsimisesta. Hallituksen alkuperäinen esitys asiasta sai riitaisassa valiokunnassa sinetin maanantaina.
Erikoissairaanhoidon ympärivuorokautinen päivystys olisi päätöksen mukaan loppumassa Oulaisissa, Kemissä, Savonlinnassa ja Salossa. Ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon päivystys puolestaan katoaisi Raahesta, Iisalmesta, Varkaudesta ja Jämsästä.
Vai loppuvatko sittenkään?
Eduskunta äänestää sairaalaverkon uudistuksista ensi tiistaina. Jo viisi hallituspuolueiden kansanedustajaa on ilmoittanut äänestävänsä esitystä vastaan.
Oulun vaalipiiristä kokoomuksen Janne Heikkinen sekä perussuomalaisten Mikko Polvinen ja Antti Kangas ovat lipeämässä hallituksen rintamasta. Lisää voi tulla.
Sairaalapalveluiden karsiminen on poliittista dynamiittia. Näkyvinä ja konkreettisina toimina sairaaloihin puuttuminen ärsyttää äänestäjiä. Poliitikot saavat sen vaalikentillä äänekkäästi vastaansa. Neljän kuukauden päästä oleviin vaaleihin ei ole hyvä lähteä sairaalateurastajan viitta harteilla.
Suomen poliittinen järjestelmä perustuu siihen, että hallituspuolueiden kansanedustajat pysyvät ruodussa. Ryhmäkurin ansiosta asiat etenevät. Vain poikkeustapauksissa edustajille annetaan vapaat kädet äänestää omantuntonsa mukaan.
Hallitus perustelee päivystysten karsimista säästöillä. Sote-ministeri Kaisa Juuson (ps.) mukaan hallitus tekee karsintapäätöksiä, koska hyvinvointialueet eivät niihin kykene.
Paineen alla ministeri Juuso on perjantaina ollut valmis harkitsemaan asioita uudestaan etenkin Oulaskankaan sairaalan osalta.
Oulaisille erikoissairaanhoidon päivystyksestä luopuminen merkitsisi paljon. Oulaskankaan sairaalan nykypalveluita puolustellaan ensi sijassa alueen isolla väkimäärällä: karsinta uhkaa potilasturvallisuutta.
Isompi alla kytevä asia on aiheellinen pelko alueen elinvoiman kuihtumisesta. Oulaskankaan sairaalan ympärille on syntynyt pieni ekosysteemi, joka pitää sisällään muun muassa sairaanhoidon oppilaitoksen.
Sairaalaverkon uudistamisen haasteen ymmärtämiseksi on hyvä palata ajassa lähes vuoden päähän viime tammikuuhun.
Sosiaali- ja terveysministeriö vetämä työryhmä esitteli silloin ehdotuksensa sairaala- ja päivystysverkon karsimiseksi. Sen mukaan ensi vaiheessa lakkautettaisiin yöpäivystyksiä. Toisessa vaiheessa osalta sairaaloita vietäisiin keskussairaala-status.
Työryhmän työ oli osa sote-uudistusta. Tärkeänä perusteluna oli terveydenhoidon jatkuvasti paheneva henkilöstöpula. Työryhmä vetosi myös väestökatoon tietyillä alueilla.
Virkamiehet oli laitettu tekemään likainen työ poliitikkojen puolesta. Ehdotus ei silti poliitikoille kelvannut.
Kun työryhmän esitys olisi tuonut noin sadan miljoonan euron säästöt, hallitus päätyi kevään kehysriihessä esittämään ratkaisua, jolla säästöjä syntyy vain 26 miljoonaa.
Rkp sai torpattua ruotsikielisille tärkeiden sairaaloiden, Raaseporin ja Pietarsaaren supistukset. Perussuomalaiset taas saivat tahtonsa läpi Kouvolan osalta. Puolueelle tärkeän kaupungin palveluihin ei kosketa.
Tiistaihin huipentuva sairaalaverkon karsinta on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa säästöjen hakeminen poliitikoille on.
Taustalla on isoja periaatteellisia kysymyksiä ensiaskeleitaan ottavaan sote-uudistukseen liittyen.
Kykenevätkö aluevaltuustot tekemään tarvittavia säästöpäätöksiä? Tarvitaanko koko lystin maksava valtio aina sanelemaan hankalat ratkaisut?
Miksi valtiovalta mikromanageeraa sitä, miten alueilla tulisi säästää? Eikö hyvinvointialueille asetettu ankara vaatimus alijäämien kattamisesta riitä?
Jos isot päätökset halutaan tehdä keskitetysti Helsingissä, mihin aluevaltuustoja tarvitaan? Kumpi on isompi rike aluevaltuustolle: Kansalaisille annetun sote-lupauksen rikkominen vai valtiovarainministeriön antaman raharaamin ylittäminen?