Suomi tunnetaan tasa-arvon mallimaana, mutta se ei tarkoita, että kaikki asiat olisivat hyvin. Miesten viikon viesti on tärkeä: miehetkin tarvitsevat tilaa tulla kuulluiksi.
Miesten ja poikien hyvinvoinnissa näkyy huolestuttavia merkkejä. Miesten elinikä on edelleen naisia lyhyempi. Itsemurhatilastot ovat synkkiä: valtaosa itsemurhan tehneistä on miehiä. Koulutuksessa ja työelämässä pojat ja miehet jäävät monin paikoin jälkeen. Samaan aikaan miesten kokema yksinäisyys ja ulkopuolisuus kasvavat.
Miesten haasteet eivät ole seurausta naisten asemasta, eivätkä ne kilpaile keskenään. Kyse on samoista arvoista – inhimillisyydestä, välittämisestä ja osallisuudesta. Kun poika putoaa koulupolulta tai mies jää työttömäksi ja syrjään, ongelma on koko yhteiskunnan, ei vain hänen.
Miehen rooli on muuttunut nopeasti. Sukupolvien ajan miehen odotettiin olevan vahva, hiljainen ja pärjäävä – se, joka ei valita eikä näytä tunteitaan. Nyt toivotaan empatiaa, tunneilmaisua ja tasa-arvoista vanhemmuutta. Muutos on tervetullut, mutta sen keskellä moni mies on hämmentynyt. Mistä löytyy miehuus, jos vanhat roolit eivät enää toimi ja uusia ei ole vielä täysin löydetty?
Tämä ei ole vastakkainasettelu. Se on kutsu ymmärtää ja kuulla. Tarvitsemme tilaa, jossa miehet voivat puhua kokemuksistaan ilman pelkoa vähättelystä. Tarvitsemme kouluja, työpaikkoja ja yhteisöjä, jotka tukevat poikia ja miehiä – ei siksi, että he olisivat heikompia, vaan siksi, että hekin ovat ihmisiä, jotka kaipaavat hyväksyntää ja merkitystä.
Tasa-arvo ei ole valmis, jos puolet ihmisistä jää sen ulkopuolelle. Jokaisella pojalla ja miehellä pitäisi olla lupa olla oma itsensä – vahva, herkkä, tunteva ja etsivä. Kun mies voi hyvin, koko yhteiskunta voi paremmin.
Mervi Mäki-Neste
pääsihteeri, Suomen Keskustanaiset ry, asiantuntijajäsen, TANE:n miesjaosto