Bussimatka Limingasta Tornioon antaa hyvät mahdollisuudet arvioida 4-tien varren metsien hoitoa. Matka Oulusta Olhavaan näyttää, että metsien harventamista on toteutettu, mutta osa metsänomistajista suosii aukkohakkuita erityisesti Ii–Olhava-välillä.
Kun ohitamme Myllykankaan, alkaa tienvieri metsien kunto olla surkea: metsät ovat hoitamattomia ja erittäin tiheitä (läpipääsemättömiä). Oma arvioni on, että 70 prosenttia tienvierimetsistä on kiireellisten hoitotoimenpiteiden tarpeessa.
Nyt herää pohdinta miksi, ja odotan vastausta metsäalan asiantuntijalta. Onko asiaa tutkittu ja olettavatko ihmiset, että hoitamaton metsä on kansallisteko hiilinielun kasvattamiseksi. Kun monet ”asiantuntijat” kertovat huolestunein ilmein, että hakkuita pitää supistaa. Itse olen tehnyt metsätöitä päätyöni ohessa 55 vuotta, ja aina kun näen hoitamattomia metsiä, tuntuu se pahalta.
Kaksi selitystä löytyi. Kuolinpesien metsät. Ei tehdä mitään, jos osakkaat eivät halua panostaa metsien hoitoon. Oletetaan, että metsä kasvaa omia aikojaan, ainahan se metsä on Suomessa kasvanut. Ei sille tarvi tehdä mitään.
Toinen asia on monimutkaisempi. Oma metsä on kaukana asuinpaikasta ja sen taloudellista merkitystä ei koeta merkittävänä erityisesti metsänhoitotoimenpiteiden osalta.
Suomen talouden kannalta metsänhoitotoimenpiteet ovat erittäin merkittäviä. Jos metsänomistaja saa vaikka kahdeksan euroa kuutiometriltä, niin kun sen puun tuottama lämpö/sähkö myydään, voi hinta olla 80 euroa. Tämä hyöty jää Suomen kansantalouteen. Ja mikä tärkeintä, metsien kasvu kiihtyy, hiilinielu paranee, metsien vapaa-ajan käyttö mahdollistuu ja metsästä saadaan tulevaisuudessa kuitu- ja sahapuuta.
Jos metsiä ei hoideta lähellä suuria metsäteollisuusyrityksiä ja parhailla kulkuyhteyksillä, niin miten metsiä hoidetaan etäämpänä huonompien tieyhteyksien takana. Jokainen ymmärtää, että metsien hoitotarve on Suomessa suuri. Suomen metsien kasvua on mahdollista parantaa hoitotoimenpiteillä vähintään kymmenen prosenttia. Nämä hoitamattomat metsät ovat usein läpipääsemättömiä, mutta en väitä, etteikö niilläkin olisi erinomaisia luontoarvoja. Mutta onko niiden määrän oltava 30 prosenttia?
Aina kun puhutaan arvokkaista vanhoista metsistä, niin kuvissa on suhteellisen harvoja, isopuisia metsiä. Väitän tässä heti, että ne ovat suurelta osin syntyneet ihmisen harvennustoimien tuloksena. Ei näistä nykyisistä ryteiköistä tule arvometsiä muuten kuin harventamalla ajoissa. Jos metsä kasvaa yli 40 vuotta harventamatta, metsä on usein menetetty ja aukkohakkuu on edessä.
Matti Lahdenperä
Liminka