Pohjois-Pohjanmaan teillä etenkin vesistöjen tuntumassa liikkuu näinä päivinä runsaasti maastokelpoisia henkilöautoja, monella niistä perässään vene. Ajokin ikkunasta voi maisemaa tarkkailla myös koira.
Liikehdintä liittyy yhteen Suomen eräharrastajien vuodenkierron tärkeimmistä hetkistä, elokuun 20. päivään. Vesilintujahti, arkisemmin sorsastus, alkaa keskiviikkona puolen päivän aikaan.
Metsästäjä lähtee liikkeelle saaliin toivossa. Riistaruoan ohella rannoilta haetaan kuitenkin myös virkistystä, luontoelämyksiä ja jännitystä. Tapahtumaan liittyy sosiaalinenkin ulottuvuus: ollaan liikkeellä kaverien kanssa ja tavataan vanhoja tuttuja.
Suomessa metsästyskortin hankkii vuosittain noin 300 000 kansalaista. Harrastajien painopiste on edelleen maaseudulla, riistamaiden lähellä.
Metsästyksessä surmataan eläimiä, ja se herättää myös kielteisiä tuntemuksia. Ideologisempi vastustus pohjautuu näkemykseen, jonka mukaan jokainen elämä on arvokas, käytännöllinen esimerkiksi siihen, että metsästys jättää jälkeensä haavoittuneita eläimiä, tai siihen, että tiettyjä lajeja verotetaan liikaa tai liian nuorina.
Metsästyksen tulevaisuudelle harrastuksen yleinen hyväksyntä on keskeistä. Tämä on pantu merkille esimerkiksi Metsästäjäliitossa ja riistanhoitoyhdistyksissä. Vastuullisuus on termi, joka tavan takaa toistuu näiden tahojen viestinnässä.
Vastuullisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että riistaeläimiä ei pidä verottaa enemmän kuin kannat kestävät. Vesilintujen kohdalla teema on erityisen tärkeä, koska monet metsästetyt lajit ovat voimakkaasti taantuneet. Tämä on huomattu myös Oulun seudulla.
Itsesääntelynä on siksi suositeltu välttämään sellaistenkin lajien ampumista, joita ei ole rauhoitettu. Esimerkiksi Hailuodon metsästäjät kehottavat jättämään jouhisorsat rauhaan.
Kuten Kalevan juttu (18.8.) kertoo, että metsästysseurat tukevat vesilintukantoja myös muin tavoin kuten kevätruokinnoilla, villiminkkejä pyytämällä tai raivaamalla pensoittuvia rantoja.
Luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien väleissä on ollut aina jännitteitä. Samaan aikaan moni metsästäjä on itse aktiivinen luonnonsuojelija.
Luonnonsuojelijat ja metsästäjät ovat paiskanneet myös yhteistyön kättä. Maanantaina Bird Life Suomi ja Metsästäjäliitto vetosivat yhdessä siihen, että sorsakantojen vajoamisen takia vesilintujen metsästys kohdistuisi selkeästi elinvoimaisiin lajeihin.
Suositusten ohella tarvitaan tiukkoja säännöksiä. Näin siksi, että isoon metsästäjäjoukkoon mahtuu myös vastuuttomampaa väkeä.
Siksi esimerkiksi sorsajahtia koskeva hämärämetsästyksen kielto tuli tarpeeseen. Taivaalta ei pidä pudottaa lintua ilman varmaa tunnistusta. Kuinka tehokkaasti hämärämetsästyksen taikka lyijyhaulien kieltoa sitten voidaan valvoa, on toinen juttu.