Harva lapsiperhe on löytänyt kodin Kaukovainiolta. Tämä tieto suorastaan harmittaa, kun seisoo Kankaan ja Kanniaisen kolmihenkisen perheen olohuoneessa.
Aurinko hyväilee avaraa tilaa juuri sopivasti, sillä leveän ikkunan takana seisovat valtavat männyt siivilöivät säteitä.
”Kotimme on valoisa, mutta ei koskaan kuuma”, asunnon haltija Hanna Kangas vahvistaa.
Poikkeuksellisen väljä tuntu syntyy siitä, että 94 neliömetrin asunto on jaettu vain kolmeen huoneeseen ja keittiöön.
Kaukovainion vanhimmat talot edustavat rakentamista, jota on myöhemmin kutsuttu momo-tyyliksi. Lyhykäisyydessään sillä tarkoitetaan modernia ja vaatimatonta suunnittelua (modern and modest), pääasiassa 1960- ja 1970-luvuilta.
Hanna ja Kari tutustuivat Kaukovainioon kymmenen vuotta sitten, kun kävivät katsomassa tulevaa kotiaan.
Vinkki suuresta kolmiosta oli tullut tuttavalta, ja ensi silmäys vahvisti, että neljännen kerroksen asunnosta saisi mukavan kodin. Vaikutuksen tekivät etenkin nauhamaiset leveät ikkunat ja väljä olohuone. Peräti 40 neliömetrin olohuoneeseen mahtuvat sekä istuskeluryhmä että vanhempien kirjasto-työhuone.
Ei toki kaikissa talon asunnoissa ole yhtä suuria huoneita, Hanna kertoo:
”Ensimmäinen omistaja oli rakennusvaiheessa toivonut olohuoneen näin suureksi, kun monissa muissa asunnoissa tila on jaettu kahteen huoneeseen.”
Kodissa on kaksi maltillisen kokoista makuuhuonetta. Seitsenvuotiaan pojan huoneesta avautuu näkymä aurinkoa tulvivalle sisäpihalle, vanhempien makuuhuoneesta metsäiseen ilta-aurinkoiseen maisemaan.
Asunnon kunto oli hyvä, eikä perhe ole joutunut tekemään isoa remonttia. Keittiön korkkilattia ja tammiparketti ovat sopineet hyvin asukkaiden rauhalliseen ja ajattomaan sisustusmakuun.
”Otimme vain tapetit pois ja maalasimme seinät – mielikuvituksellisesti lähinnä valkoisiksi ja harmaiksi”, Hanna kertoo ja naurahtaa.
Lähiaikoina asuntoa odottaa pieni mullistus, sillä keittiö ja kylpyhuone uusitaan samalla kun talossa tehdään putkiremontti.
Kodin sisustus on Hannan mukaan yhdistelmä tunnetta ja sattumia. Muotoilu on hänelle tärkeää, mutta myös kotimaisuus on ollut yksi kriteeri esineiden ja tekstiilien hankinnassa.
Klassikoita on hankittu uusina ja käytettyinä. Esimerkiksi Artekin sohvapöytä löytyi vanhojen tavaroiden liikkeestä.
”Hankimme huonekalut pysyviksi, joten arvostamme laatua.”
Seinille on ripustettu nykytaidetta, ja esteetikkona Hanna on järjestänyt seinän kokoisen kirjahyllynkin värien eikä aakkosten mukaan.
”Se ei loppujen lopuksi ollut iso työ, ja kyllä kirjan löytää ulkonäönkin perusteella!”
Parhaillaan perhe pohtii pojan huoneen väritystä.
”Lapsi toivoisi punaista seinämaalia, mutta itse olen rauhallisemman värin kannalla. Puntaroimme siis, kuinka pitkälle lapsen toiveet tulisi sisustuksessa toteuttaa”, Hanna kertoo.
Hanna ja Kari ovat molemmat kasvaneet omakotitaloissa. Talon hankkiminen tai suunnittelu itselle on käynyt arkkitehtiparin mielessä kuitenkin vain silloin tällöin.
”Nykyarki on niin liikkuvaa, että kerrostaloasuminen on sopivan huoleton ratkaisu”, Hanna sanoo.
Yhteiset tilat ovat niin mainiot, että pari muutti oman asuntonsa saunan varastoksi. Sen sijaan arkeen tuo pientä ylellisyyttä taloyhtiön sauna ja uima-allas, johon voi pulahtaa oman saunavuoron ulkopuolellakin. Lakanapyykki taas on helppo hoitaa yhteisessä pesutuvassa, jossa on käytössä suuri mankeli.
Kun pihapuuhat syyhyttävät, perhe lähtee mökilleen. Se on uusi pieni siirtolapuutarhamökki Markkuun ryhmäpuutarhassa, ja pihapuuhia riittää juuri sopivasti.
”Parasta on, että mökille on vain kymmenen kilometrin matka Kaukovainiolta”, Hanna sanoo.
Kaukovainion taloissa vaihtuu lähivuosina todennäköisesti asukassukupolvi. Asukasmäärä myös kasvaa, sillä kaupunki on kaavoittamassa alueelle täydennysrakentamista.
Tulevaisuuden hahmotelmia esitellään jo kaupungin verkkosivuilla, kolmen vaihtoehtoisen idean avulla. Hanna arvostaa sitä, että Kaukovainio on kaavoitettu metsälähiöksi ja asuinrakennukset on ryhmitelty väljästi laajojen viheralueiden väliin. Korkeimmat talot suojaavat aluetta sen reunoilla. Kodista avautuva näkymä lähiöön on rauhallinen ja kodikas.
Hanna on tyytyväinen, että aluetta täydennetään, mutta toivoo, ettei kaava olisi liioitellun tehokas:
”Kaukovainio on Oulun suurin ja ehkä ainoa kunnon metsälähiö.”
