Mauno Isohanni maalaili 25.4. mielipidekirjoituksessaan perusteettomia uhkakuvia metsän jatkuvasta kasvatuksesta.
Tutkimustietoa ja käytännön osaamista menetelmästä kertyy vauhdilla. Koska jatkuva kasvatus oli käytännössä kielletty vuoteen 2014 saakka, pitkän aikavälin tutkimusta on vähemmän kuin jaksollisesta metsänkäsittelystä.
Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen on perusteltua jo sen perusteella, mitä tiedämme nykymuotoisen metsätalouden haitoista.
Nykyisen metsätalouden seurauksena luonnon monimuotoisuus on heikentynyt.
Yksi selvimpiä syitä on metsien pirstoutuminen avohakkuiden myötä. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy peitteisenä eli yleensä poistetaan osa suurimmista puista. Osa isoista, terveistä puista jätetään aina varmistamaan uudistumista ja turvaamaan monimuotoisuutta.
Metsä on kuitenkin muutakin kuin puuta. Puukuutioiden lisäksi on välttämätöntä ottaa huomioon metsän muutkin arvot – ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset.
Moni metsänomistaja haluaa esimerkiksi hyvän sieni- ja marjasadon ja säilyttää metsänsä hyvänä elinympäristönä monille lajeille – sekä saada samalla taloudellista tuottoa.
Talousmetsän säilyttäminen jatkuvapeitteisenä on metsänomistajalle usein riskittömämpi vaihtoehto. Metsä, jossa on eri-ikäisiä puita ja eri puulajeja, kestää monia tuhoja paremmin kuin tasaikäinen, yhden puulajin metsä.
Ilmastovaikutusten osalta pitää huomioida puuston hiilensidonnan lisäksi myös maaperä.
Avohakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen metsä on pitkään hiilen lähde, vaikka puusto sitoisikin hiiltä.