Oulu, olisiko jo aika valita luonto rahan sijaan? Oulu syntyi Oulujoen suistoon. Merikoski oli vuosisatojen ajan kaupungin sydän, reitti Ouluun ja Oulusta pois. Sotien jälkeen Suomi ja jälleenrakennus tarvitsivat sähköä, se vei meiltä Merikosken.
Moni asia on nyt toisin kuin Merikosken voimalaitoksen rakentamisen aikaan. Vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta on pienentynyt ja sen käyttötarve muuttunut. Merikosken suhteellinen merkitys Suomen tai Oulun Energian sähköntuotantoon on nykyään vähäinen.
Merikosken pysyvästä vesittämisestä kauneusaltaiden osalta on puhuttu jo vuodesta 2020. Tällä erää vesittäminen ei tarkoita padon purkamista eikä voimalaitoksen alasajoa. Se tarkoittaa kosken rakentamista nykyisten kauneusaltaiden paikalle ja jatkuvan vähimmäisvirtaamaan ohjaamista sinne.
Merikoski tekisi Oulusta ainutlaatuisen kaupungin Suomessa. Ouluun saataisiin virtavesiekosysteemi, jossa uhanalaiset vaelluskalat voivat nousta ja lisääntyä. Samalla palautuu muitakin koskiluontoon kuuluvia eliöitä ja eläinlajeja. Luontoarvojen lisäksi koski luo mahdollisuudet harrastaa koskimelontaa ja -surffausta keskellä kaupunkia.
Oulu menettää jonkin verran sähkön myynnistä saatavia tuloja eli rahaa, jos osa Oulujoen vedestä ohjataan jatkuvasti voimalaitoksen ohi. Vastineeksi saamme ainutlaatuisen vaelluskalojen elinympäristön ja uuden vetovoimaisen virkistysalueen Oulun keskustaan.
Vastaavia hankkeita on toteutettu maailmalla ja kokemukset ovat olleet hyviä. Kaupunkeihin on syntynyt harrastusmahdollisuuksia, matkailua, yrittäjyyttä ja uutta elinvetovoimaa. Saammeko menetetyn rahan takaisin toista kautta? Menetämmekö sittenkään rahaa?
Sanna Heino
Kotikosken melontamahdollisuuksia toivoen, melontaseurojen Oulun Seudun Melojat ja K&C puolesta