"Tuollaisia juorukalentereita ei pitäisi lainkaan julkaista!" meuhkasi talon isäntä minulle, kun myin verokalentereita urheiluseuran varainhankintana ovelta ovelle.
"Paljonko se maksaa?" oli ukon seuraava kommentti.
"Viisi markkaa" Ja kaupat tulivat, niin kuin melkein joka ovella.
Olin ehkä kymmenvuotias, enkä maailmasta paljon tiennyt, mutta sen tiesin, että käsissäni on huipputuote, joka myy kuin siimaa.