Niin pitkään, kuin olen ollut toimittajana tai päätoimittajana, olen aina silloin tällöin kohdannut työhöni liittyvää varauksellisuutta. Kesken keskustelun tuttava on saattanut tokaista, että älä tätä nyt lehteen laita, tai puheensorina on vaiennut huoltoaseman parlamentissa astuessani sisälle maksamaan bensaostokseni.
Etenkin pienellä paikkakunnalla työskennellessäni toimittajaleima on ollut otsassa niin työssä kuin vapaalla.
Kun olin viestintäjohtajana Oulun kaupungilla, törmäsin samaan ilmiöön. Toimittajan pelko oli monessa kohtaa paniikin alku, ja aina silloin tällöin sain rauhoitella toimittajan yhteydenotosta huolestuneita viranhaltijoita tai työntekijöitä kertomalla alan pelisäännöistä ja haastateltavan oikeuksista.