Uimahallissa tänään kohtasivat kaksi maailmaa. Toisella puolella 4-vuotias lapseni, jolle vesi on riemu, ääni on vapaa ja tila on mahdollisuuksia. Toisella puolella ukko, jonka maailma on ehkä kaventunut vuosien myötä: paikat ovat tuttuja, rutiinit tärkeitä ja muutokset ärsyttävät.
Kun lapseni pärskähdys osuu hänen päälleen, hän ei näe lasta – hän näkee häiriön. Muutaman sananvaihdon jälkeen tulee lause: ”Me oltiin tässä ensin.” Lause, joka kertoo paljon enemmän kuin uimahallin allaspaikasta.
Ukon katse kertoo, että tila on otettu, asema saavutettu, eikä sulavaa siirtymistä vapaammalle allasalueelle lapseni leikkipaikan lähettyviltä tapahdu. Me toisillemme tuntemattomat mulkoilemme toisiamme kuin vanhat vihamiehet.
Ajattelen, että tuo lause, ”me olimme tässä ensin”, voisi kaikua syvältä maapallomme kammiosta.
Vanhemmat sukupolvet ovat olleet täällä ensin. Heidän lapsuutensa oli erilainen: väkeä riitti, yhteiskunta kasvoi, tulevaisuus tuntui suoraviivaiselta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomi kutistuu, lapsia syntyy liian vähän, taloustilanne on tukala, maapallo kuumenee ja sukupolvet törmäilevät.
Tuo ukko muistutteli, kuinka lasten allas on erikseen ja meidän olisi kuulunut hänen toiveidensa mukaan poistua sinne. Itse puolestani muistuttelin siitä, että olisi hyvä, että lapsia olisi täällä enemmänkin, jotta eläkkeensä voidaan maksaa. Kertoi sitten olevansa niin rikas, ettei tarvitse eläkettä. "Hyvä!", tokaisin.
Tuossa tilanteessa löydän yhtäkkiä itseni aikuisena, joka yrittää kasvattaa lapsen niin, että hän uskaltaa olla iloinen ja elossa, mutta myös niin, ettei hänestä kasva seuraava ihminen, joka sanoo: ”Me olimme tässä ensin.”
Tuosta pienestä arkisesta tilanteesta uimahallin terapia-altaassa tuli siis minulle tänään se hetki, kun painiskelin koko väestökadon, ilmastokriisin ja sukupolvien välisen dynamiikan kanssa. Mutta niin se joskus menee – yhteiskunnalliset jännitteet tihkuvat esiin uimahallin laidoilla, bussipysäkeillä ja kaupan kassajonoissa.
Hyvää itsenäisyyspäivän aikaa jokaiselle, myös sinulle "ukko". Pidetään huolta siitä, että tässä maassa riittää tilaa myös lasten äänille, nyt ja tulevaisuudessa.
Tekoälyn avulla tuotettu, tositarinoihin perustuva kirjoitus Linnanmaan uimahallista.
Kaisa Ahola
luokanopettaja, kasvatustieteiden maisteri, Oulu