Kirkosta savusaunaan.
Puusta rakennettu Suomi.
Netta Böök ja Juhani Seppovaara,
Otava 2008.
Kaupungeissamme ja kirkonkylissämme ei välttämättä ihan ensimmäiseksi huomaa, että rakennetun ympäristömme sydän on puuta.
Ennen puusta rakennettiin melkein kaikki. Toisen maailmansodan jälkeinen teollisen rakentamisen esiinmarssi horjutti puurakentamisen perinnettä kaikilla rakentamisen sektoreilla pientalorakentamista lukuun ottamatta.
Viimeiset vuodet on hiljalleen palailtu takaisin. Puurakentamista on edistetty ja kehitetty lukuisten hankkeiden voimin. Aiheesta on myös kirjoitettu kirjoja, kuten hiljan julkaistu Kirkosta savusaunaan.
Kirja on kuvan ja tekstin vuorovaikutuksella etenevä matkakuvaus. Helsingin Senaatintorin laidalta alkavan matkan tarkoituksena on hahmottaa, miltä Puu-Suomi tänään näyttää. Alaotsikkona kirjalla on Puusta rakennettu Suomi.
Aluksi käydään idässä aina luovutetussa Karjalassa saakka, palaillaan Keski-Suomeen ja seuraillaan länsirannikkoa Ouluun asti. Matkaoppaina ovat arkkitehtuurioppaat, mutta myös paikalliset ihmiset.
Matkakuvauksen ohella kirja on reitti läpi rakennetun historiamme.
Kirjassa havahdutetaan huomaamaan, että hetki sitten Suomi oli puuta lusikasta kirkkoon saakka, kuten arkkitehti Netta Böök toteaa. Teksti kulkee ja Juhani Seppovaaran kuvat kyydittävät lukijaa.
Mutkitteleva reitti on sellainen, että vähänkin maamme puusta rakennettua historiaa tutkinut on käynyt monessa kirjan sivuilla esitellyssä kohteessa. Tällaiseen kirjaan se sopii.
Turismin käyttöön kirjasta tuskin on. Vallitseva tila reitin varrelle jäävissä seuduissa on taantuma, minkä moni maatamme itä-länsisuunnassa matkannut on huomannut. Nykyinen Suomi kehittyy etelä-pohjoissuuntaisena.
Kirkkoja esitellään paljon, niissä kun ilmenee aikansa puurakentamisen taito parhaimmillaan. Mukana on kuitenkin laaja otos rakentamisen kirjoa, kuten kirjan nimikin lupaa.
Mukavaa on, ettei sivuilla pysytä pelkästään vanhassa ja kohteista löytää esimerkiksi Kärsämäen Paanukirkon.
Pohjoinen on esillä muutoinkin. Tekijät ovat osuneet Raaheen ikävän sopivasti silloin, kun Puu-Raahen yksi kortteli savusi öistä paloaan.
Raahesta matka jatkui pohjoiseen ohi Lumijoen ja kirjan sivuille on päätynyt kuva renessanssin kokeneesta kunnantalosta. Noppamainen rakennus on osoitus siitä, että kivirakentamiseen jo muotokielensäkin pohjannutta funkista toteutettiin meillä myös puusta.
Ouluunkin ehditään ja asuntomessualueelle, toki messujen jo mentyä. Hietasaaren vanhoja ja uusia huviloita katsellessaan Böök huomaa, että tervaporvareiden kaupungista on tullut teknoporvareiden Oulu.
"Alue tuntuu viihtyisältä. Valkeat lauta-aidat ovat mukavan matalia, ja autotallitkin istuvat kokonaisuuteen. Talot ovat enimmäkseen puuta, ja monet maalattu helein värein. Yksi niistä näyttää Piet Mondrianin abstraktilta maalaukselta. Talot ovat reilusti uusia ja raikkaita."
Matka jatkuu takaisin etelään ja Puustadia etsimään. Kirjan lopuksi ollaan Porkkalan niemellä savusaunassa, jonka leppeissä löylyissä Böök toteaa: "Täältä me olemme kotoisin."
Timo Jokelainen
