Siitä on jo kymmeniä vuosia, kun viimeksi osallistuin rauhanmarssille. Maailmassa oli menossa jokin sotakriisi ja osallistuimme marssimalla rauhan tekoon, kun muitakaan keinoja ei ollut käytössämme.
Miten on nyt? Suomessa pohditaan laitetaanko puolustusbudjettiin kaksi prosenttia, 2,5 vai jopa kolme prosenttia bruttokansantuotteestamme. Ostetaanko ohjuksia, aseita tai joitain muita sotatarvikkeita?
Joku oli kysynyt papilta, miksi Jumala sallii viattomien ihmisten tappamisen Ukrainassa, Palestiinassa ja muuallakin maailmassa? Papin vastaus oli ollut, että Jumalakin itkee ihmisten ilkeyttä, siinä kaikki?
Nyt tarvittaisiin rauhantekijöitä, ei riidankylväjiä. Me suomalaiset voisimme laittaa itsemme likoon ja järjestää ainakin jonkinlaisen mielenosoitusmarssin rauhan puolesta. Saisimmeko riitapukarit samaan pöytään ja kenties joitakin viisaita rauhantekijöitä heidän välilleen sovittelemaan, miksi asiat on tällä tolalla?
”Tarttis tehrä jotain” sanoi jo edesmennyt päämiehemme, ja hän oli kyllä oikeassa. Pienistä puroista muodostuu iso joki, se nähtiin jo joulun aikaan kun Hurstin porukka laittoi hätäviestin nettiin, että tarjottava ei riitä kaikille köyhille. Apua löytyi, ja toivottavasti kaikilla oli hyvä joulu.
Teuvo Blomster
Oulu