Kuusivuotiaan Onni Mustosen naamalta säteilee ilo. Yhtenä tekijänä on hänen uusi leikkimökkinsä, ei mikään perinteinen pihan perällä sijaitseva oma pesä, vaan korkealla puussa komeileva piilopirtti.
Siihen innoituksen antoi isänsä Jorma Mustosen kanssa luettu kirja, Stuart Hapbellin teos Isä ja minä.
Kirjassa lukee: "Isä teki minulle ja minun siskolle majan puuhun. Me on pantu siihen kyltti ei saa häiritä, mutta se kiipeää sinne aina. Joskus se on kivaa, mutei niin kivaa."
Tekstiä siivitti majan kuva.
Ensin isää vähän arvelutti, miten puumajan voisi tehdä.
Vasara toki hänen kädessään pysyy, siitä paljolti ansio lankeaa viisi vuotta sitten Kuopioon muuttaneen perheen pääkaupunkiseudulla olleelle kodille, satavuotiaalle hirsitalolle, jossa tekemistä riitti. Mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi, ja niin hän tarttui tuumasta toimeen.
"Olin miettinyt leikkimökin tekemistä kyllä jo jonkin aikaa. Mutta sitten ajattelin, että Onni on jo liian iso poika perinteiseen leikkimökkiin", Jorma Mustonen taustoittaa.
Autoja ja
simpukankuoria
Viime vuonna aloitetun projektin lopputuloksena Onni pääsee nyt kapuamaan perheen vapaa-ajan asunnon pihapiirissä omaan valtakuntaansa.
Koivujen siimeksessä Kuopion Sotkanniemellä hänen majansa ikkunoista avautuvat näkymät Kallavedelle.
Majassa Onni leikkii, lukee kirjoja vanhempiensa, isä-Jorman ja äitinsä Rauni Anttilan kanssa, nukkuu päiväunia ja jälleen kerran leikkii. Yötäkin mökissä on tarkoitus viettää vielä tänä kesänä.
"Minulla on täällä autoja, yhteensä niitä on ainakin viisikymmentä. Kerään Matchboxeja", majan isäntä kertoo.
Hän myös paljastaa toisen keräilykohteensa, simpukankuoret.
"Niitä isi on tuonut ulkomaanmatkoiltaan", Onni kehaisee vetäessään laatikoston auki ja näyttäessään upeita meren anteja.
Seinällä naulaan ripustettuina roikkuvat kiikarit. Linnut ovat tiirailun kohteina.
"Tunnistan ainakin västäräkin. Ja variksen, niitä on joka paikassa. Ja haikaran", hän kehuu.
Onni täsmentää kuitenkin heti, että haikaraa ei kiikareilla ainakaan toistaiseksi ole nähty, mutta kirjan kuvista liihottaja on tuttu.
Syntymäpäivillä maja
kovassa käytössä
Varsinaiset tupaantuliaiset Onni aikoo järjestää elokuussa, jolloin hän täyttää seitsemän vuotta.
Kavereita hän kutsuu bileisiin yhdeksän, eli jonkinlaista vuorottelua puumajaan mennessä tarvitaan.
Sopu kuitenkin antaa sijaa.
Koulun alun lähestyessä lähes pakollinen kysymys on, miltä opetusputkeen astuminen tuntuu.
Ennakko-odotuksista poiketen puhelias nuorimies kuittaa sen päättäväisesti:
"Oikeastaan se on ihan kivaa", Onni tyrmää toimittajan oletukset.
Ja kivaa on varmasti sekin, että vastapainona koulutyölle lämpimänä vuodenaikana nuorimies voi hyödyntää vapaa-aikaansa omassa piilopirtissään.
Sen vaalea ulkoasu sointuu sulavasti valkokylkisten koivujen katveeseen.Isä kertoo, että tässä vaiheessa vasta pohjamaalattujen lautojen sävy säilytetään samanlaisena myös uudelleenmaalauksessa.
Onni puuttuu keskusteluun oitis.
"Eikä, mehän pannaan siihen naamioksi tuohia."
Puumajan isäntä on puhunut.