Neuvottelutulos hallitusohjelmasta kohdistaa merkittäviä toimia lukiokoulutukseen. Uudistusten rahoittaminen ei avaudu yhtä selvästi. Pysyvää rahoitusta lukioille ohjataan 18 miljoonaa, joka ei paikkaa kahden edellisen hallituksen aikana leikattua 120 miljoonaa. Monet kunnat nettorahoittavat jo koko lukiokoulutuksen ilman valtion panostusta.
Hallitus korottaa oppivelvollisuusiän kahdeksaantoista ikävuoteen, joka tuonee mukanaan myös maksuttoman opiskelumateriaalin. Asia on nimenomaan poliittinen linjaus eikä suoraan tuo ratkaisua nuorten opintojen keskeyttämiseen tai syrjäytymisriskiin. Taloudellinen panostus kohdistuu enemmän keskiluokkaisille perheille kuin täsmätoimiin. Tärkeää on, että lukiolaisten liitto on asiaa voimakkaasti puoltanut. Markkinat ainakaan lukiolaisten oppimateriaalitarjonnassa eivät ole täysin terveet vaan kovin keskittyneet. Tosin siirtyminen digitaaliseen ympäristöön voisi vahvistua.
Hallitusohjelmassa vahvistetaan ohjausta ja opiskeluhuollon palveluja sekä säädetään sitova mitoitus opojen määrästä toisella asteella. Lisäksi oppivelvollisuuden jatkamisen aiheuttamat kustannukset on päätetty korvata koulutuksen järjestäjille täysimääräisinä. Mikäli kompensaatio tapahtuu yleiskatteisia valtionosuuksia korottamalla, jää käytännön vastuu panostuksesta etupäässä kunnallisille päättäjille. Volyymit ovat huikeat. Oulun kaupungissa vuosittain hintalappu noussee yli kolmeen miljoonaan euroon. Huoli on suuri, että sopeuttamista joudutaan tekemään opetuksen määrästä, jotta lasku saadaan maksettua. Yhtä kaikki hallitusohjelma antaa positiivisen vireen toisen asteen koulutuksen opiskelun tuen vahvistamisesta.
Poliittinen linjaus lienee myös kirjaus toisen asteen koulutuksen kattavasta verkostosta koko maassa. Toivottavasti tämä ei estä lukiouudistuksen toteuttamista ja koulutuksen laadun varmistamista. Erityisen pienet yksiköt eivät toimi edes opiskelijan eduksi vaan opetustarjonta jää suppeaksi.
Mielenkiintoisin ja monen tunteitakin ravistava asia on toisen kotimaisen – lue ruotsin – kielen palauttaminen pakolliseksi ylioppilastutkinnossa. Itse kannatan ajatusta, mutta hyvin ymmärrän vastakkaisetkin argumentit. Tällä hetkellä Oulun alueella on jo yli 500 yliopiston tutkinto-opiskelijaa, jotka ovat tulleet takaisin lukioon ruotsin kurssille selviytyäkseen virkamieskokeesta. Samoin jokaisella kerralla, kun kielten opiskelua on tehty vapaaehtoiseksi, opiskelumäärät ovat romahtaneet.
Positiivista on myös se, että uusi hallitus katsoo voimakkaasti kohti Skandinaviaa. Ensimmäistä kertaa tasavallan presidentti nimittää lähipäivinä Pohjoismaisen yhteistyön ministerin!