Poliisille on sattunut peräjälkeen kolme perin kummallista tapausta, joissa on aivan perustellusti kyseenalaistettu partiossa olleen poliisin ammattitaito ja harkintakyky. Vaikka lyhyen ajan sisällä tapahtuneet välikohtaukset ovat olleet erilaisia, niitä ei voi enää kuitata yksittäistapauksina.
Mopoilijan hengenvaarallinen pysäytystilanne Tuusulan mopokokoontumisessa elokuun alussa on herättänyt laajaa keskustelua siitä, toimiko poliisi asianmukaisesti. Toinen paljon huomiota saanut tapaus liittyy Tampereella tilanteeseen, jossa liikennevalvontaa tehnyt poliisi haistatteli sivulliselle ja osoitti tätä aseella siviilipoliisiauton takapenkiltä.
Muutama päivä myöhemmin poliisi joutui Espoossa käyttämään etälamautinta aggressiivisesti käyttäytyneen kehitysvammaisen hallintaan sillä seurauksella, että henkilö menehtyi.
Syyttäjälaitos on tiedottanut tutkivansa tapauksia. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat ainakin virkavelvollisuuden rikkominen ja laiton uhkaus.
Julkitullut järeä voimankäyttö on puhuttanut kansalaisia, sillä poliisi nauttii Suomessa kansainvälisesti korkeaa luottamusta. Poliisilla on uskottava maine ja laillisuutta korostava ote toiminnassaan. Pelkästään läsnäololla on rauhoittava vaikutus.
Siksi yksittäisetkin tapaukset saavat paljon huomiota, mikäli poliisi on käyttänyt turhaa voimaa tai toiminut vähintään ohjeistuksen rajamailla. Virhearvioita ei voi missään työssä välttää, mutta poliisi ei yleensä käyttäydy vastuuttomasti.
Vakavaan törmäykseen johtanut pysäytystilanne ja kiroilulla ryyditetty holtiton aseella osoittaminen vaikuttavat ainakin tässä vaiheessa harkitsemattomilta ylilyönneiltä. Poliisilla olisi varmasti ollut keinoja hoitaa tilanteet myös toisin. Tutkinnan ytimessä on tärkeä kysymys siitä, oliko käytetty voima välttämätöntä ja oikeassa suhteessa uhkaan?
Olipa esitutkinnan tulos mikä tahansa, poliisitoimen on syytä kääntää katse myös poliisikoulutuksen antamiin valmiuksiin sekä siihen, millaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia koulutukseen valittavilta vaaditaan. Poliisi on lakiin perustuva palveluammatti.
Poliisilla on petrattavaa tiedotuksessa. Tuusulan kiilauksessa poliisijohto ei joko ollut tilanteen tasalla tai ymmärtänyt tapahtuman vakavuutta. Faktat eivät olleet hallussa eikä poliisi kertonut kaikkea olennaista.
Mainehaitta syntyy viranomaiselle erityisesti silloin, kun yleisön jakamat videot ja silminnäkijäkertomukset ovat selvässä ristiriidassa viralliseen selostukseen verrattuna.
Puhtaita papereita ei saa Suomen poliisijärjestöjen liittokaan. Liitto toimi ylimielisesti ottaessaan viestinnälliseksi kärjeksi kansalaisten moittimisen poliisien maalittamisesta.