Arkkitehti Anna Lohilahti sanoo olevansa kaupunkilainen. Siitä huolimatta, että toteaa kuuluvansa siihen nuorten aikuisten joukkoon, jolle vanhat maalaistalot ja niiden pihapiirit edustavat nostalgiaa ja juurille paluuta.
Kun Lohilahti opiskeli arkkitehdiksi, hän erikoistui korjausrakentamiseen. Ei siis ollut ihme, että vuonna 1854 valmistunut maatila piharakennuksineen hurmasi hänet.
”Ensivierailu pisti kyllä jäitä hattuun. Talo oli ollut asumatta kolme vuosikymmentä, ja kun pusikoiden valtaamasta pihasta selvisimme sisälle, löysimme vanerien peittämät seinät, lasketut katot ja paljon vuosikymmenien myötä kertynyttä rojua.”
Anna ajoi puolisonsa kanssa takaisin Ouluun ja päätti unohtaa tilan.
”Uni ei kuitenkaan tullut, ja päätimme käydä katsomassa paikkaa uudestaan.”
Vanhan hirsitalon ostajan kannattaa kiinnittää aina suurin huomio hattuun ja jalkoihin.
”Talon kunnosta voi päätellä paljon sen kattoa ja kivijalkaa tarkastellen”, Lohilahti kiteyttää. Katon korjaus ei välttämättä ole työlästä, mutta sen huono kunto kielii mahdollisista laajoista vaurioista. Jos kivijalka ei nosta taloa riittävästi, ovat lahovauriot todennäköisiä.
”Meidän talossamme on katto rumaa aaltopeltiä, mutta se toimii oikein hyvin eikä vuoda. Kivijalka taas on korkea, ja talon alla kulkiessa voi hyvin todeta, että alapohja on kunnossa.”
Lohilahti-Pellisen perhe päätyi tekemään tarjouksen, vaikka epäili välillä ryhtyvänsä hullun hommaan. Työmäärä hirvitti, talon kunto ei. Pari näki talossa kuonan läpi, ja ostopäätös tuntui turvalliselta.
Lohilahti iloitsee esimerkiksi siitä, ettei taloon ollut tehty lisälämmöneristystä laisinkaan.
”Saimme käsiimme terveen hirsitalon, jossa oli vain muutama yksittäinen laho hirsi, jotka voi helposti vaihtaa.”
Moni pelkää vanhan talon vetoisuutta. Annan perhe taas teki lämmitystä varten vain varovaisia muutoksia.
Kaksinkertaiset ikkunat, jotka oli vaihdettu viimeksi 1950-luvulla, on kunnostettu itse vähitellen. Lattioihin ei ole lisätty eristystä laisinkaan, mutta ulkoseiniin asennettiin huokoinen kuitulevy seinän tiivistämiseksi. Yläpohja taas sai eristykseksi puukuidusta valmistettua puhallusvillaa, vanhojen eristeiden päälle.
Kallein muutostyö oli maalämmön asennus pattereineen. Maalämpö on pitänyt noin 200 asuttua neliötä lämpimänä hyvin, eikä sähkölaskukaan ole korkea. 13 000 kilowattitunnin vuosikulutus on pienempi kuin monen rivitalokolmion, mitä selittävät osin kolme tulisijaa, joita käytetään useamman kerran viikossa.
Perhe on myös tottunut pitämään sisälämpötilan suomalaisittain aika viileänä.
”Talvisin pidämme kamareissa yllä noin 18 lämpöastetta, pirtissä pari astetta enemmän. Villasukat jalassa tarkenemme oikein hyvin.”
Remontointi ei lopu Lohilahdilla koskaan. Restaurointikisälli Urpo Kinnunen on kesän mittaan kengittänyt ja korjannut ulkorakennuksen, ja tänä syksynä on vielä tarkoitus keittää punamultamaalia sen maalausta varten.
”Välillä oma kärsivällisyys uhkaa loppua. Mutta kaikkea ei voi eikä edes pidä saada kerralla valmiiksi. Harkinta - tai laiskuus - ovat säästäneet monelta turhalta kunnostukselta.”
Arkkitehti on tyytyväinen, että ei ole ehtinyt maalata esimerkiksi sisäovia turhan hienoiksi.
Anna Lohilahti ei osaa kuvitella luopuvansa talovanhuksesta, jossa on perheineen asunut nyt kuusi vuotta. Ei, vaikka matkaa kaupunkiin on yli 50 kilometriä, ja työtkin ovat kaupungissa. Ei, vaikka pyöräteitä on kova ikävä.
Perhe on juurtunut tilaansa.
”Olen tutkinut ja tallentanut talon vaiheita niin paljon, että tuntuu, että niistä on tullut omaakin historiaa.”
Silloin tällöin pirttiin tupsahtaa vieraita, jotka paljastuvat tilan vanhoiksi asukkaiksi tai heidän jälkeläisikseen. Kaikkien tarinat on kirjoitettu huolella talteen.
Maalla asuminen on myös rikastuttanut perheen sosiaalisia suhteita.
”Oulussa elämänpiiriimme kuului aika samanlaisia ihmisiä kuin me itse. Täällä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin. Sain ystäväkseni esimerkiksi kahdeksankymppisen naapurin.”
Vanhan talon edulliset lämmitysratkaisut
Maalämpökoneisto asennettu
vuonna 2007. Investointikulut olivat yhteensä 15 000 euroa.
Sähköä kuluu lämmityskoneistoon ja muuhun käyttöön vuodessa yhteensä vain noin 13 000 kwh. Kaikki tilan sähkökulut ovat 155 euroa kuukaudessa.
Tulisijat lämmitetään useamman kerran viikossa. Ostopuuhun kuluu noin 400 euroa vuodessa.
