Henripekka Kallio käsitteli Kalevassa (30.5.) voimalinjojen lunastuskorvauksia metsämaalla.
Lunastuslaki ei ole ajan tasalla. Sen vanhentuneisuus ei tarkoita yksinomaan täyden korvauksen vaatimusta. Lisäksi lain menettelyt eivät huomioi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä.
Metsien arvioinnissa laskentatavat ovat merkittävässä roolissa. Pahimmillaan maanomistajalle korvataan vain maapohjan arvo (muutamia satasia per hehtaari), kun muuta korvattavaa ei ole.
Näin on esimerkiksi uudistuskypsässä metsässä (ei odotusarvoja), sillä puuston hakkuuarvoa harvoin käsitellään lunastustoimituksissa osana lunastuskorvausta. Tällöin puusto verotetaan pääomaverokannalla, kun lunastuskorvaukseen voi soveltaa 80 prosentin hankintameno-olettamaa.