Taiteilija Leena Tuokkolan kesäkodissa Hailuodossa ei koskaan ole yksin: seurana on aina talon emännän maalaamia ihmiskuvia. Heitä on tauluissa, katossa, seinillä, ovissa ja jopa vanhan kakluunin pinnassa.
Taiteilija ei ole liikkunut talossa sivellin kädessään yksinomaan luomisen riemusta. Usein syy on ollut hyvin arkinen: vuosikymmenien ikäinen kosteusläiskä katossa on kadonnut maalauksen taakse ja kakluunin ruostejäljet jääneet kuin pohjamaaliksi ihmishahmojen ja maiseman alle.
Oulussa syntynyt ja sitten 1960-luvun Helsingissä asunut taiteilija tuli ensimmäisen kerran kesän viettoon Hailuotoon 1970-luvun lopussa. Jo huonoon kuntoon päässyt talo oli ollut tyhjillään pari vuosikymmentä taiteilijan isoisän Kustaa Rantapirkolan kuoleman jäljiltä. Isoisän hahmo kuului Hailuodon myyttisten persoonallisuuksien joukkoon. Amerikoissakin käynyt harmaapartainen pappa oli innostunut kukkien kasvattaja ja ystävä.
Isoisän ajalta pihalla on runsaasti tuomia. Tänä kesänä puut saivat runkoonsa silkinohuen tuomenkehrääjäkoiden tekemän seitin ja loivat vanhan talon ympärille kummitustunnelmaa. Näky oli niin hätkähdyttävä, että ohikulkijatkin pysähtyivät sitä katsomaan. Kummitusjuttuja talosta on toki aikaisemminkin saaressa liikkunut.
Talon vanhin osa on peräisin ehkä 1800-luvun alusta. Rakennuksessa toimi 1900-luvun alussa vanhanajan maakauppa. Myöhemmin taloa on laajennettu useammalla huoneella. Vuosien varrella Leena Tuokkola on kohentanut rakennusta vanhaa vaalien: lattioita on uusittu, katto korjattu ja ulkomaali saanut uuden kerroksen. Myös ulkohuonerakennusta on kohennettu ja sinne tehty emännän maalaustila. Saunakin on kunnostettu vanhaan uskoon ja antaa hyvät löylyt.
Ihmishahmoja
luonnon helmassa
Ojakylässä sijaitsevan talon ainoa mukavuus on vesijohto. Hirsiseinäinen keittiö on muutettu ruokailuhuoneeksi. Keittiön takana on suuri ruokakomero eli kahveri.
Suoraan ulko-ovesta avautuvaa tilaa voitaisiin kutsua nykykielellä tilavaksi aulaksi. Sen seinät ovat oivallinen paikka maalauksille. Aulan taka-osassa, entisen komerotilan paikalla, on nyt taiteilijan pienempi työtila. Sen ikkunasta avautuu maisema syksyisin keltaisena huojuvalle viljapellolle.
Vaikka Hailuoto usein sytyttää taiteilijat maalaamaan saaren erikoista luontoa ja valoa, Leena Tuokkola pysyy uskollisena ihmishahmoille. Usein teokset ovat ekspressiivisiä muotokuvia persoonallisista ihmistä.
Entisten asukkaiden jäljiltä talossa on isoisän vanha höyläpenkki ja Amerikoista tuotu sohva. Saman huoneen kakluuni on saanut ihmisketjun ympärilleen ja peilioveakin somistavat ihmishahmot. Huonetta hallitsee yhä komea isoisä mahtavine viiksineen suuressa valokuvassa. Kuva on otettu 1900-luvun alussa Amerikassa. Talon tekstiilit ovat suurelta osin vanhaa käsityötä ja usein kirpputorilöytöjä.