Maalämpö kuulostaa mystiseltä, mutta todellisuudessa se perustuu teknisten laitteiden tarkkaan toimintaan. Laitteet siirtävät maaperään ja vesistöihin kertyneen lämmön rakennuksen ja käyttöveden lämmitykseen. Maalämmössä käytettävää lämpöpumppua voi verrata pakastimeen, joka ottaa lämmön ruokatavaroista ja siirtää sen kaapin ulkopuolelle. Lämpöpumppu toimii vastaavalla tavalla, mutta päinvastoin: se kerää ulos varastoitunutta lämpöä ja siirtää sen rakennuksen sisälle.
Maalämpö tuli markkinoille jo 1980-luvulla, mutta käyttökokemukset eivät olleet vielä tuolloin pelkkää ylistystä. Oulun Vesi ja Lämpö Oy:n huoltoteknikko Timo Perätalon mukaan vika ei ollut itse maalämmössä, eikä täysin lämpöpumpuissakaan, vaan suurimpana virheenä hän pitää sitä, ettei mitoituksia tehty huolellisesti.
"Toki markkinoille tuli myös yhtäkkiä paljon lämpöpumpun toimittajia, joilla kaikilla ei ollut takanaan vankkaa kokemusta maalämmöstä ja pumppujen valmistamisesta."
Perätalon mukaan maalämmön maine on kuitenkin saatu puhdistettua viimevuosien aikana ja rakentajat luottavat maalämpöjärjestelmän tekniikkaan. Hän uskoo, että tulevaisuudessa maalämpö tulee lisäämään suosiotaan tuntuvasti energian lähteenä.
"Maalämmöstä on jatkuvasti artikkeleita alan lehdissä ja taloesitteissä, joten rakentaja törmää siihen jossain vaiheessa ja joutuu ainakin harkitsemaan sitä mahdollisena vaihtona."
Hänen mukaansa kuluttajat voivat suhteellisen huoletta päätyä mihin lämpöpumppuun tahansa, sillä ne ovat tänä päivänä hyviä, vaikka toimittajia on runsaasti. Kuluttajan kannalta tärkeintä on putkiston oikea mitoitus ja asennus. Kuluttajan tulee myös vaatia opastusta maalämpöpumpun käyttöön.
Syy, miksi rakentajat valitsevat maalämmön, on selkeästi raha.
"Maalämpö on edullinen käyttökustannuksiltaan ja se vaikuttaa hankintapäätökseen selkeästi. Vihreät aatteet tulevat monella vasta perässä", Perätalo sanoo.
Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen toiminnanjohtaja Timo Löfgren näkee asian toisin. Hänen mielestään etenkin naiset kannattavat maalämmön hankkimista, jos heille on kerrottu sen ekologisuudesta. Ekologisia vaihtoehtoja pidetään syystäkin usein kalliina ratkaisuina. Maalämmön kohdalla asia ei ole näin.
"Jos ihmiset rakennusvaiheessa raskisivat sijoittaa maalämpöjärjestelmään muutamia kymmeniä tuhansia euroja enemmän, niin heti kun järjestelmä otetaan käyttöön, se vapauttaa kuluttajan euroja johonkin muuhun", Löfgren sanoo.
Tällä hetkellä Suomessa myydään vuosittain noin 3500 lämpöpumppua. Ruotsissa vastaava luku on 38 000 kappaletta. Löfgrenin mukaan kuluttajat ovat hyvin perillä maalämmön edullisuudesta käytössä ja tämän vuoksi maalämpö tulee lisäämään suosiotaan merkittävästi. Löfgren suosittelee kuluttajia valitsemaan lämpöpumpun luotettavalta toimittajalta.
"Nyt lämpöpumppujen kysynnän kasvaessa on hieman merkkejä siitä, että pumppuja tehdään autotalleissa ja tämä tekee hallaa alalle. Kuluttajien kannattaa ehdottomasti käyttää tunnettuja valmistajia", hän neuvoo.
Lämpöä maasta
tai vedestä
Omakotitalojen lämmittämiseen Suomessa käytetään yleisesti lämpöpumppuja, jotka hyödyntävät joko pintamaa-, kallio- tai vesistölämpöä. Pintamaalämmössä pumppu ottaa talteen sitä lämpöä, jota auringosta on varastoitunut maahan kesällä.
Lämmönkeruuputkistot asennetaan maaperään vaakasuoraan tarkasti tehtyjen laskelmien mukaisesti. Putkisto kaivetaan noin metrin syvyyteen maahan ja putket ovat yleensä normaalia vesijohtoputkea. Putkien määrään vaikuttaa maaperän lämmönjohtavuus ja kosteuspitoisuus, jotka voivat vaihdella pienelläkin tontilla merkittävästi.
Maaperän huolellisella tutkimisella pyritään välttämään putkiston yli- ja alimitoitus. Ylimitoitettu putkipituus lisää energiankulutusta käytössä. Alimitoitetun putkipituuden haittoihin kuuluvat alhainen lämpökerroin ja kompressorin pysähteleminen.
Viime vuosina on yleistynyt, että maalämpöpumpun lämmönlähde on syvällä kalliossa, jossa lämpötila on miltei sama ympäri vuoden. Porakaivo tehdään rakennuksen viereen ja lähes sen pohjaan saakka upotetaan muoviputki. Tämän menetelmän etuina pidetään sitä, että porakaivosta saadaan energiaa huomattavasti enemmän pienemmällä putkimäärällä verrattuna maahan kaivettuun putkistoon.
Plussapuolia ovat myös routimattomuus ja pienemmät kaivaustyöt tontilla. Porakaivon tekeminen on kalliimpaa kuin putkiston vetäminen maaperään. Parhaiten maalämpöä saadaan kerättyä syvistä järvistä, joiden käyttämisen mahdollisuus on kuitenkin harvinaista monelle.
Käytettäessä vesistöä lämmönlähteenä, putkistot sijoitetaan samalla tavalla kuin maaperäänkin. Putkisto tulee kuitenkin ankkuroida pohjaan huolellisesti, ettei putken ympärille mahdollisesti muodostuva jääkerros liikuta putkistoa. Veden jäätymisen ja tulvan vuoksi putkistoa ei suositella käytettävän joessa.
Putkistoissa käytetään maalämpönestettä, jonka toimittajia on useita. Maalämpönesteet vaihtelevat sisällöltään, mutta kaikkien toimittajien tavoitteena on liuoksen hyvä pakkasenkestävyys, hyvät suojaavat aineet, jolloin neste pysyy koostumukseltaan sellaisena, että se luovuttaa hyvin lämpöä.
Maalämpöpumppujen valmistajia on useita niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin. Kotimaiset lämpöpumput ovat kooltaan isokokoisia, mutta esimerkiksi ruotsalaisten valmistajien lämpöpumput ovat pienempiä.
Maalämpöjärjestelmässä vilahtavat myös termit täysteho- ja osatehomitoitus. Molemmilla termeillä on omat vankat kannattajansa. Täystehomitoitus merkitsee sitä, että maalämpöpumppu mitoitetaan tuottamaan rakennuksen koko lämpöenergia.
Osatehomitoituksessa puolestaan maalämpö tuottaa 70-80 prosenttia talon tarvitsemasta lämmöstä kovalla pakkasjaksolla ja lisälämpö muulla energialla, kuten sähköllä tai puulla.
Maalämmön perustamiskustannukset ovat selkeästi korkeammat muihin energiantuottojärjestelmiin verrattuna. Sen valttina pidetään kuitenkin alhaisempia käyttökustannuksia ja ekologisuutta. Pienissä taloissa järjestelmän takaisinmaksuaika on 10-15 vuotta, jopa enemmän. Tällöin Suomen Lämpöpumppuyhdistys ei välttämättä suosittelekaan maalämmön laittamista.
Maalämpöä pidetään kannattavana 150 neliön ja sitä suuremmissa taloissa. Käytön edullisuus ja takaisinmaksun ajan pituus riippuu myös mihin maalämpöä verrataan. Jos on kyse öljylämmityksestä takaisinmaksuaika on noin viisi vuotta ja sähkölämmitykseen verrattuna se on noin 10 vuotta.
Uusi
tulokas
Lämpöä voidaan hyödyntää myös ilmasta poistoilmapumpuilla, jotka toimivat eri periaatteella kuin maalämpöpumput. Poistoilmapumppu käyttää energiaa, joka on sitoutunut talon sisäilmaan ennen kuin se poistetaan käytettynä takaisin ulos.
Lämpöpumppu on yhdistetty ilmanvaihtolaitteeseen ja rakennuksen ilmastointijärjestelmällä tuodaan poistoilma koneelle. Saatua lämpöä voidaan käyttää käyttöveden lämmittämiseen ja vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Tällä järjestelmällä ylletään energiakustannuksissa 50 prosentin säästöön ja menetelmä sopii myös pieniin taloihin.
Ruotsissa 95 prosenttia talopaketeista sisältää poistoilmalämpöpumpun. Suomessa tämä asia on vasta kehitteillä, mutta yleistynee tulevaisuudessa.